Ensimmäiset joutsenet

Tämä on kuvituskuva, vielä ei avovettä juuri näe.

Ensimmäiset sesongin joutsenet näin pyöräretkellä jo varmaan sata vuotta sitten kuivatetun Liakan järven aukealla. Lumi vielä peitti sen, mutta silti kaksi valkosiipeä kaarsi sen yllä. Lintujen perimätieto istuu sitkeässä. Mikähän saa ne aina palaamaan samalle aukealle. Melkein aina muuttosesongin aikana tien varressa on myös pysähtyneitä autoja. Joskus stoppasin ja haastattelin. Vaimoja sanoivat olevansa karussa noin leikillään. Osalla oli vaimot mukana. Lintuihminen vaikuttaa olevan oma rotunsa, jonkia geeneihin on painunut tuo siivekkäiden tarkkailu. Itse en näe siinä niin kauheasti kiehtovaa. Kevään näytelmä sinänsä on toki aina yhtä kiehtova.

Ulkona ei vielä tarkene istua, on ollut vain muutama sellainen päivä. Kokemuksesta muistan että istumiset jäävät aika vähälle. Kesällä on sitten liian kuumaa.

Pariskunta jonka lapsia opetin kolmekymmentä vuotta sitten on talven aikana laihduttanut kuulemma Heikkilän dieetillä, mikä tarkoittanee vähähiilihydraattisuutta. Mies viittasi vatsakumpuuni ja tuhahti myös, kun kerroin että sähköpyöräni luultavasti kotiutuu takuukorjauksista näinä päivinä. Hän talutti jalosukuista monivaihteistaan. Kaverin kunnossa ei ole ollutkaan vikaa, hiihtäjä, Vasaloppetinkin käynyt, nyt vieläkin timmingimmässä kuosissa. Hän epäili että tekosyy, kun kerroin etten ole voinut edes hiihtää, kun jalka on ollut kipeä. Tekosyy.

Olin käymässä liikuntavammaisen kaverin kanssa ennakkoäänestyksessä. Puhuimme nuoren, Paavo Väyrysen avustajan, Katri Kulmunin kanssa, joka toisen nuoren ehdokkaan ja tukijoukon kanssa piti vaalitelttaa kävelukadulla Kauppakeskuksen edessä ja tarjosi suffelia ja kahvit hyvällä hillomunkilla. Itse olen jo päättänyt ketä äänestän, en kylläkään tunne tätä yhtään, mutta ketäpä tuntisin.

Jollakin lailla olisi oikein, että nuoret pääsisivät päättämään, mutta toisaalta on epäoikeudenmukaista, että vähällä kokemuksella ja sievästi hymyilemällä pääsee eduskuntaan. Näiden nuorten naisten vaaliohjelma oli aivan pliisu. En ruvennut keskustelemaan, olihan siinä muitakin. Minun avustettavani halusi jo eteenpäin.

Väyrysen avustajana ulkoministeriössä toiminut nuori nainen on mainostanut paljon, jopa kokonaista lehteä on jaettu. Ihmiset mainitsevat, että hänen isänsä tyhjentää likakaivoja, ja se toki on plussaa. Tuttavani veisteli, että Väyrysestä pitäisi tulla presidentti, hänhän on näyttänyt osaavansa hoitaa omat asiansa, on oma kirkko ja kokonainen yritysryväs. Hänen vaimonsa oli nuorena Paavon isän puutarhalla töissä, isä oli ollut aika pihi. Paavo oli kuulemma nuorena poikana jo meinannut, että hänestä tulee plesitentti.

Itselläni on muistikuva varmasti jo 60-luvun alusta, kun edesmennyt veljeni oli ollut Maaseudun Nuorten liiton kurssilla ja kertoi, kuinka osanottajien joukossa oli ollut erityisen fiksu kaveri, hän on ryhmäkuvassa ja hänen nimensä oli Paavo.

Toinen autettavani oli sitä mieltä, että Paavo on ainoa kunnon poliitikko, ei aiheuta seksiskandaaleja ja on uskollinen vaimolleen. Muistapa kuinka Paavo ulkoministerinä ollessaan oli nipistellyt lentoemäntiä peffasta, muistutin.