Silliä ja uusia perunoita

Tarvitsisin kunnon liikuntaa, mutta käveleminen on parempi jättää toistaiseksi, jottei nilkka kipeydy uudestaan. Mopoileminen meinasi raunioittaa selän ja olen vasta toipumassa sen aiheuttamasta niskakivusta. Uimaankaan en ole vielä uskaltautunut. Pyörätkään eivät ole huippukunnossa, mutta sain kiristettyä helisevän takanavan ja ajettua pienen lenkin. Elämä voittaa.

Nyt viikonloppuna olisi Turussa Keskiaikaismarkkinat, tänään olisi ollut saumaa, mutta jätän sunnuntaihin. Huomenna on Sagalundin juhla. Juhlia olisi lähiaikoina runsaasti, mutta yksin en taida paljon lähteä, harmi. Kemiön musiikkijuhlat alkavat ja siinä on korkeatasoista ohjelmaa monissa hienoissa paikoissa ympäristössä. Sitten on Baltic Jazz.

Pidän hyvästä ruoasta ja yritän syödä terveellisesti. Vihannekset maksavat kylän pikkukaupassa tuhottomasti ja usein ne ovat nahistuneita, mutta yritän tehdä paljon värikkäitä salaatteja. Tarmo-lähikaupassa on usein punaisella lapulla varustettuja herkkuja, kuten tänään possunfilettä. Uudet perunat tulevat paikalliselta viljelijältä, eikä niissä ole moittimista. Olen ostanut usein muovipussissa olevaa liottamatta valmista kevytsuolattua silliä, joka tulee Rymättylästä Boyfood-tehtaalta, jonka näin mereltä käsin, kun olin mukana vapaa-ajattelijoiden retkellä. Kuinka suuri ero onkaan ostaa silliä lasipurkissa tai saada aitoa tavaraa, jossa on rasva ja maku jäljellä. Sillipurkin silleissä maistuu lähinnä etikka. Kevytsuolaisessa rasvasillissä on edelleen aika tuima suolaus, mutta muuten se on makuelämys, josta tulee iloinen mieli. On helppo leikata auki tuollainen pakkaus ja leikata kalasta palasia tarpeen mukaan.

Sillien liottaminen ennen vanhaan oli aika työlästä. Kauppahallissa tai muissa kaupoissa oli isoja suolasillitynnyreitä, joista noita tönkkösuolattuja kappaleita sai. Kyllähän sekin kävi, mutta oli vaivalloista ja makukin ehkä vähän kärsi tulevasta liottamisesta. Silliä syövissä maissa, Ruotsissa ennen vanhaan, silli oli arkipäivän ruokaa. Suolasillit liotettiin kunnolla, leivitettiin ja paistettiin. Kauan sitten edesmennyt ruotsalainen lankoni väitti lapsuudessaan ja nuoruudessaan saaneensa joka päivä paistettua silliä yhdellä aterialla, mutta luulen hänen muistaneen väärin. Muistan minäkin ex. vaimon sillien liottamisen aina joulun alla. Hyväähän siitä hänen lasimestarin sillistään (ja muista ruoistaan) tuli, mutta että se olisi riittänyt avioliiton säilyttämiseksi...

Tökkäsin keväällä vanhoihin parvekelaatikoihin istukassipuleja ja kylvin joitain yrttejä. Ne eivät kuolleet, vaikka olin pari viikkoa poissa helleaikaan. Nyt niistä sipulien vihreistä osista on jotain iloa. Leikkelen niitä salatteihin ja muuhun. Tämä on vähän varjoisa parveke, jossa kyllä voisi kasvattaa kunnollakin jotai, mutta taas se on jäänyt. Varjoisuudesta on tosin se etu, että huoneisto ei muutu koskaan hehkuvaksi pätsiksi pahimmallakaan helteellä. Ovi auki nukkuminen antaa makeat unet. Jostain syystä sisälle ei eksy paljoakaan sääskiä ja kärpäsiä. Muutaman viikon kuluttua on edessä parvekkeella nukkuminen, kun tyttären perhe tulee vierailulle. Se kuuluu kesän luontoelämyksiin.

Kaupassa oli myös Fazerin salmiakkisuklaata, jota olen lukenut mainostettavan joissakin blogeissa. Hieno makuelämys.