Mopomiehen reitit

Mopomiehen tie vei nyt Karunaan, Sauvon erääseen kylään. Seurasaaren, Karunan vanha kirkko on täältä peräisin. Tilalla on kansallisromanttinen graniittikirkko, joka uinuu ruususen untaan syrjässä matkailijavirroista, joille se olisi oiva vetonaula. Vieressä on kartano ja kylässä on kyläkauppa. Mikseivät voisi jotenkin yrittää vetää vähän virrasta erilleen joitakin poikkeajia? Kaikilla menijöillä tuntuu olevan kiire huviloilleen ja matkailuhelvettiin Kasnäsiin, vaikka kaikkialla on mansikkapaikkoja.


Luulin, että järjestys olisi ollut toinen: Ensin myytiin kirkko ja sitten rakennettiin uusi vaikka tilanne oli päinvastainen. Vanha kirkko myytiin tarpeettomana vaikka kukaan ei olisi sitä edes halunnut. Vanhat alttarimaalaukset olivat ne, mistä oli kysyntää. Nyt ne ovat Kansallismuseossa. Karunan kirkko on Seurasaaren vanhin rakennus.

Kirkon ulkopuolella tunnuttiin odottavan hääparia hevosella kyyditettäväksi. Otin kuvia vanhan kirkon pienoismallista. Jäljellä oli ruukinherran rakennuttama hautakappeli, jonka avain kuuluu heitetyn mereen.

Jännitin turhaan kestääkö bensatankillinen koko matkan. Menomatkalla ajoin viehättävää maalaistietä Kemiön Lappdahlista Pungböleen, jonka nimen jätän suomentamatta. Pungbölessä on komea silta, joka yhdistää Kemiönsaaren mantereeseen Turkuun päin. Olen tavannut ihmisiä, jotka vielä muistavat kuinka höyrylaivalla kuljettiin ennen Turkuun. Jonkinlainen lossikin paikalla lienee ollut. Kertoipa Amos Anderson soutaneensa poikasena Turkuun ja takaisin myymään puolukoita, mikä oli kyllä vähän liian paksua.

Pari vuotta sitten kävin sillan korvassa entisellä Ekniemen leirintäalueella , joka nyt on nuorisoleirien pitopaikka. Alueen pitäjä kertoi leiriläisten löytäneen jäistä miehen ruumiin. Hän oli hypännyt sillalta ja jättänyt avaimet autoonsa eikä häntä ollut kaivattu pariin kuukauteen, minkä auto oli sillan parkkipaikalla seisonut. Tuolla leirintäalueella järjestetään Garagerock kesällä. Kemiön saarella tarjotaan kesäisin juhlien muodossa kamarimusiikkia, rokkia ja jazzia, ei huono. Kiemusteleva soratie oli yksi matkan elämyksistä. Se kierteli ja kiipeili kallioiden ohi ja yli. Näin kuljettiin ennen kallioleikkauksien aikaa.
Kävin myös kuvaamassa Sagalundin museoalueella.

Kuvassa on mamelukkeja, jotka riippuvat kuivumassa vuolemieni englantilaismallisten pyykkipoikien pitäminä.











Tässä eräs pikkupoika miettii, uskaltaisiko kokeilla kokoon kyhäämiäni Oskar Janssonin inspiroimia puurattaita, jotka kuuluvat museon aikamatka-tarjontaan. Opettaja vaati oppilaitaan tulemaan kouluun tällaiset rattaat mukanaan tekemään puutarhatöitä ennen koulutyön alkamista klo 8-9.







Laitetaan mukaan kuva uudisrakennuksesta, joka näyttäisi olleen paikallaan vuosikymmeniä. Itse asiassa maitolaituri pystytettiin vain pari kuukautta sitten.