
Eilen olivat vuorossa positiiviset tarinat kuten ihana siamilaiskaksois-pari, jotka oli leikattu erilleen. Pikkutytöt olivat selvästikin saaneet kosolti rakkautta ja olivat niin söpöjä jo yhdessä ollessaan. He juttelivat ja liikkuivat yhteisellä alaruumiillaan. Heidät leikattiin erilleen ja näytettiin ohjelmassa. Kummallakin oli yksi jalka ja toinen oli saanut ainoan munuaisen ja toinen sai dialyysiä ja odotti äidiltä munuaissiirtoa. Vanhemmat olivat täydellisen tuntuisia vanhempien rakkaudessaan. Tytöt olivat edelleen söpöjä ja tuntui että heitä rakastetaan ympäristössä. Tietysti sitä ajattelee, että miten sitten, kun he huomaavat puutteensa myöhemmin. Olihan se kuplassa kasvatettu poikakin, joka oli pienenä aivan positiivinen, mutta joka myöhemmin muuttui raskasmieliseksi ja kuoli. Sitä aina ajattelee kuinka itse on itsekäs, vaikka on saanut olla terve ja mahdollisuudet kaikkeen ja silti nurisee.
Toinen esimerkki oli isästä ja vammaisesta pojasta, joka oli syntynyt ilman silmiä ja pahasti liikuntavammaisena. Pojasta tuli kuitenkin positiivinen, mukava nuorimies, joka kunnostautuu soittajana. Isä oli auttanut häntä suuresti ja molemmin puolinen rakkaus oli käsin kosketeltavaa. Toinen ajatuksia herättävä tarina.
Sitten olivat tietenkin vuosikymmenet työssä naisten hallitsemilla aloilla. Pärjäsin ihan hyvin heidän kanssaan, sillä minulla oli empatiaa vaikka muillekin jakaa. Ehkäpä olin vähän maskottikin.
Linkkivinkki: Vuoden parhaat nettisivut? Erään järjestäjän palkinnot ja nimitykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti