Läpi tulen ja veden

Tunnen taas seikkailleeni. Lähdin tutustumaan taas uuteen kulmaan saarta tai oikeastaan sen lähinaapurustoon. Olin nähnyt kartasta, että heti Strömman kanavan jälkeen Teijoon lähtisi jonkinlainen pyöräreitti ja päätin tutkia sen, mikä tietenkin on kiellettyä mopoilijalta. Mutta yhtään muuta kulkijaa ei reitillä näkynyt. Se lyhensi monella kilometrillä matkaa Mathildeen ja Teijoon, joka on vanhaa ruukkiseutua eteläsuomalaiseen tyyliin. Siellä oli rakenteilla paljon, vähän (kallista) slummimaista mökkialuetta, mutta vanhoja perinteikkäitä taloja oli myös. Rannassa oli taidenäyttely ja puoteja. Sinne pitää viedä vieraita. Teijossa ja Mathildejärven maastossa on oikein hienoja reittejä ja kalastuspaikkoja, jossa kävimme viime syksynä projektilaisten kanssa kaikkien tyytyväisyydeksi.

Sain rangaistuksen luvattomasta ajostani pyöräreitillä, kun kastuin läpimäräksi lähdettyäni tutkimaan vielä yhtä Kemiönsaaren kylää. Olisin ehtinyt sateen alta, jos olisin mennyt suoraan. Kastuin kunnolla, mutta onneksi ilma oli lämmin. Muistan ennen vanhaan suorastaan vihanneeni porhoja autonomistajia, mutta nyt tämä oli minun valintani. Ensi kerralla otan sadetakin mukaan. Sadetta ei märkänä kannata jäädä pitämään, koska alkaa palella ja tulee aika pitkäksi. Märkänä oli surkeaa tankata. Farkut olivat kuin peltihousut. Matkalla Björkbodaan tuli useita kuuroja, mutta välillä oli ihan kuivaa. Hoipparoin kotiin, missä onneksi kuuma kylpy virvoitti. Niskaa viilteli ajoasento, mutta tunnen nyt itseni ruhtinaaksi. Kannattaa kyllä piinata itseään, sillä toivuttua tuntuu hyvältä.

Kävin menomatkalla eräässä mielenkiintoisessa paikassa, joka oli lähellä Strömmaa. Ma´Cirque on vanhassa kansakoulussa sijaitseva myymälä ja kahvila, joka on auki vain harvoin. Se oli täynnä viehättäviä esineitä, taiteellisessa järjestyksessä. Omistajat ovat taiteilijoita ja rouva, joka möi hyvänmakuisen suklaaleivoksen ja oikeaoppisen kahvin maitovaahdolla on vaatesuunnittelija, jolla on alalla pitkä kokemus. Hän on tehnyt omia hienoja vaatekokoelmia. Intia on perheen inspiraatio, luin leikekirjasta. Kahvilassa on järjestetty näyttelyitä, teatteria, konsertteja ja monitaiteellisia tilaisuuksia sen muutaman vuoden ajan, kun paikka on ollut kulttuurikeskuksena. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jonne vien myös vieraitani, jahka niitä tulee.

Strömmasta olen ennenkin kirjoittanut; se on tunnetusti ainoa paikka Suomessa, jossa vuorovesi-ilmiö näkyy saaden veden kanavassa virtaamaan vuoroin kumpaankin suuntaan. Virtaus oli niin kova, että taisi laivoja jopa haaksirikkoutua. Kanavissa on kulkenut suuriakin laivoja kunniakkaassa menneisyydessä, kun Teijossa päin oli isoja sahoja ja laivojen korjaustoimintaa, kertoi tuttavani ja huonetoverini, eläkkeellä oleva Strömman entinen luotsi Theo kirjassaan. Nyt siitä kulkee silloin tällöin vain jokin hassu huvivene. Uusi silta on nostosilta, jonka olen nähnyt muutaman kerran ylhäällä. Vanha silta oli ensimmäinen siltayhteys Kemiön saareen. Sillan vaiheilla rahapohatta ja mesenaatti Amos Anderson suoritti yleensä jonkin rituaalin, kun tuli saarelle Helsingin suunnasta, mutta en nyt oikeastaan muista minkä. Vähensikö hän vaatteitaan, löyhensi solmiota vai tuliko istumaan kuskin viereen, en muista.

Vanha kanava on vieressä ja kävin kuvaamassa kyltin, jossa kerrotaan, että hevosen juoksuttaminen sillalla on kiellettyä. Strömmassa on myös pari taiteilijaa, joista toisen primitiivistyylisiä veistoksia näkyy ihan liki menevälle tielle. Toisen, yli yhdeksänkymppisen, hienon vanhan rouvan, olenkin tavannut museoasioissa.

Kemiön saari on mielestäni oikein mukava käyntikohde, johon tutustumista ehdotan arv. lukijoille mahdollisuuksien mukaan. Saarella on pari pensionaattia ja ympäröivissä saarissa pari, ainakin Högsårassa ja Biskopsöllä. Högsåraan pääsee pitkän matkan kulkevalla vaijerilossilla, mutta Biskopsölle on venekuljetus vain muutaman kerran viikossa. Nykyään automatkailija pääsee ilmaiseksi Hiittisiin asti, vielä viime vuonna se maksoi.

Jos minulle käy, voisin myös opastaa joitakuita ystävällismielisiä blogituttuja saarella samasta syystä kuin Vaahteramäen Eemeli pussasi opettajatarta, jos päätätte käydä jossakin vaiheessa, (ilmaiseksi). Voisin myös kuljettaa autolla ympäriinsä. Olisin ainakin pätevä opas Sagalundin museoon ja tiedän monia muitakin mansikkapaikkoja. Musiikkifestivaalit ovat tietenkin asia erikseen, mutta silloin ovat varmaankin majoituspaikat kauan sitten varattuja. Nauvossakin on ilmeisesti Biskopsö, mutta luin ÅU:sta meidän BÖ:llä sijaitsevasta täysihoitolasta.

Täysihoitolat oikeastaan aloittivat suomalaisten tutustumisen hienoon maahansa ja maalla asumiseen kesäaikaan. Sinne tulivat virkamiehet elämään maalla sosiaalista elämää ennen kuin varsinainen kesämökkiaika Suomessa alkoi. Yllä olevaan linkkiin on koottu muutamia Kemiönsaaren majoituspaikkoja ja onpa siinä ohjelmaehdotuskin.