Taiteen puutarhassa

Westers trädgård on yksi Kemiön saaren hienoimpia nähtävyyksiä. Ihastelin sen kauniisti laitettuja kasvipenkkejä. Taimet olivat säännöllisesti, mutta ei mitenkään muodollisesti, maahan laitettuja. Lajirunsaus on suuri ja kasvit näyttävät voivan hyvin. Viljely on ekologista. Puutarha oli vaihteleva ja tosiaankin taiteellinen sanan parhaassa merkityksessä. Kovasti on töitäkin tehty, mutta rehkiminen ei näy.

Huomenna puutarhassa järjestetään Lasten Aurinkojuhla ja pitkin kesää hienoja teemailtoja, jotka ovat kalliita, mutta ei laatuunsa nähden.

Navetasta oli tehty tilausravintola. Siellä oli parvia, myymälä ja päädyssä kanala-galleria. Pinta-ala ei ollut liian suuri ja uuvuttava. Ravintolassa järjestetään konsertteja ja muita taidetapahtumia, joissa en vielä ole käynyt, mutta menemme varmasti 18.7. kun siellä järjestetään Carl von Linné- tilaisuus. Silloin on vieraitakin, joita on mukava viedä ylpeänä hienoon paikkaan.

Ennen Westersiä kävin Angelniemellä asti. Angelniemi on ollut oma kuntansa ja liitetty Halikkoon v. 1967, josta se oli aikoinaan erotettukin. Se on suomenkielistä aluetta. Luulin, että se ei ollut viihtynyt ruotsinkielisten seassa ja siksi liittynyt toiseen kuntaan, mutta asiat eivät näköjään ole kuin luulee. Kysyin eräältä mökkiasukkaalta, missä se Omenapuukylä on ollut, mutta hän sanoi, ettei se ollut ollenkaan Angelnimellä vaan Vartsalassa, mantereen puolella. Taas olin erehtynyt. Pian varmaan selviää, ettei ilmaa täytäkään eetteri vaikka se olisi kuinka runollista: "singota ajatukset eetteriin."jne. ja muuta yhtä järkyttävää.

Angelniemessä oli kuitenkin kaunis, punainen kirkko niemellä, ihan näkemisen arvoinen. Omenapuutarhat olivat toinen nähtävyys. Missään muussa pitäjässä ei niitä ole pinta-alallisesti enemmän.

En aio mopoilla enää yhtä pitkiä matkoja. Tuntuuhan toki mukavalta lämmin kesäilma iholla, mutta pian niskaa alkaa jomottaa ja prätkän pärinä käy hermoille. Joskus ajattelin lähteväni pidemmällekin moporeissulle, mutta nyt se on poissuljettu. Kyllä hyvä pyörä sen kyydin voittaa. Olisi pitänyt ostaa sähköavusteinen polkupyörä, mutta se on kovin kallis. Olisi sen moporahoilla melkein saanutkin. Pienet matkat menettelevät skotterilla n. 10 km:iin asti, mutta siitä eteenpäin on piinaa. Siinä meni taas yksi vapauden illuusio!