Ihmettelyä

Ihmettelen näitä hienoja ilmaisohjelmia, joita netti näyttää olevan täynnä ja joita olen ihastuneena yrittänyt tutkiskella, raapaista vähän pintaa. Runsauden pula tosiaan. Kuten se julkaisuohjelmakin, johon eilen linkitin ja jonka pitäisi suorastaan olla tapaus. Voisin kuvitella kuinka paljon sillä olisi käyttöä eri yhteyksissä. Se muistuttaa idealtaan Microsoftin Publisheria, joka on aina ollut kaupallinen. Nyt tuollainen toimii netissä ja on ilmainen! Kuinka helppoa lienee nyt tuottaa paperille lehdykäisiä, broshyyreitä ja muita julkaisuja. Paperin ei pitäisi aiheuttaa näppylöitä vanhemmassakaan ikäluokassa opettajia ja vanhempia. Tiedon kulku tällaisista makupaloista on se ongelma.

Mikä on näiden kaikkien ilmaisohjelmien ja sosiaalisten saittien ansaintalogiikka? Kuinka kauan ne jaksavat palvella, jos rahaa ei tule? Tuleeko rahaa juuri muusta kuin mainoksista, mikä ei liene välttämättä kovin runsasta? Onko tässä kyse uudesta internetin kuplasta, joka kohta puhkeaa? Riittääkö yhteisöllisyyttä tosiaan kaikkeen?

Minun aikani ei koskaan tule riittämään kuin murto-osaan siihenkään, mistä olen kiinnostunut. Eilen Anne Rongas linkittää Lönnrot-sivustoon, joka lienee identtinen project Gutenbergin suomalaisen osaston kanssa. Nyt kun siitä mainittiin, muistan kuulleeni asiasta, mutta en ole aikaisemmin törmännyt netissä siihen. Ihan varteenotettava eläkeläisiän harrastus tehdä vapaaehtoistyötä, skannata vanhoja kirjoja ja oikolukea niitä, sillä kirjoitusvirheitä tulee paljon. Minulla oli joitakin vuosia sitten käsiskanneri, joka muutti skannatun tekstitedostoksi. Siinä ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Ehkä nekin ohjelmat ovat kehittyneet. Tuota skanneria ei voi käyttää enää modernimmassa tietokoneessa valitettavasti.

Toinen, mikä herätti kiinnostusta on palvelu, joka mahdollistaa mm. toisen tietokoneen etäkäyttämisen. Ei minulla tosin ole kuin vanha isosisko, jonka konetta voisin etäkäyttää, sillä olen hänen jonkinlainen ATK-tukihenkilönsä. Tosin siskon innostus uuteen tekniikkaan on minimaalista. Hän pelkää vakoilua, viruksia ja virheitä ja sulkee koneensa kiireesti ja käyttänee vain promillea sen kapasiteetista. Hän tarvitsee konetta laskujen maksamiseen, skype-puheluiden puhumiseen, matkalippujen tilaamiseen, ajoittaiseen www-sivujen tutkimiseen ja wordin satunnaiseen käyttämiseen, kun hän tekee listoja, broshyyreitä kirjastoryhmäänsä varten - siinä kaikki. Hänelle olisi kelvannut yksinkertainen verkkotietokone, joita on jo ollut markkinoilla ja tulossa lisää, hinta jotain 300-400 tuhannen euron asemesta.

Verkkotietokoneella, kyllä sellaisessa paketissa toki pitäisi äänikortti ja tulostin, selviäisi vallan mainiosti. Jos jotain tallentamista olisi, ne voisi tehdä verkossa tai USB-tikulle. Tarvittavat ohjelmat toimivat joko verkosta tai samaiselta tikulta käsin. Guru Rongas on tällaisestakin kertonut, mutta varmaan myös minulle vielä suurempi guru, Anita Rissler. Ja tietysti muualtakin tällaisesta on tullut luettua. Anita keskittyy juuri meikäläisen ikäiseen yleisöön, aktiivisiin senireihin. Minulle tulee yksi tietokonelehti, Kotimikro, jossa on tosi paljon peruskäyttäjälle sopivaa asiaa ja opastusta, mistä tosin taas pystyn omaksumaan vain murto-osan.

Rissler kertoo postauksessaan tästä Zonbu-ihmeestä, johon liittyy palvelupaketti, mikä sisältää ohjelmat, tietojen varastoinnin netissä, vaihtotakuun kuukausimaksulla. Hinta kaikkineen n. kahdelta vuodelta on yli 300 €. Koneita ei vielä ole toimitettu tilaajille. Mitä tämä tulisi Suomeen maksamaan laivauksineen, ei ole minun tiedossani. Mielenkiintoinen konsepti kuitenkin. Koneessa ei ole tuulettajaakaan, sen mainostetaan kuluttavan virtaa 10 % tavalliseen PC:n verrattuna ja markkinoidaan muutenkin vihreänä.

En uskaltanut kokeilla tuota etäkäyttöä, edes ehdottaa siskolle. Olen ymmärtänyt, että XP-professionaalissa ja Vistassa tuo etäkäyttö on mahdollista jo systeemin puitteissa ja olen nähnyt ilmoituksia kaupallisista ohjelmista, mutta tuo linkitsemäni on taas ilmainen. Minulla oli naapuri, joka oli Linux-spesialisti. Hänellä oli asiakkaita, joiden järjestelmien ylläpitoa hän suoritti asunnostaan käsin, täältä pienestä maalaiskylästä.