Välipäivä

Hieman myöhäisempi työhönlähtö antaa aikaa bloggaamiselle. Viime päivät olen kulkenut pyörälläni, kun kesää tuntuu vain jatkuvan. Aamulla on vielä ilmassa raikkautta, liikenne on rauhallista, eivätkä rautarekat vielä suhahda hengenvaarallisen läheltä kuin päivemmällä. Joka hetki voi olla viimeisesi tuolla tiellä. Tänään otan hattaralta tuoksuvan autoni ja haen pari työmiestä Kemiön suunnasta. Sitä ennen yritän kiristää tuulettajanhihnan, sillä siirappi ei ole pysäyttänyt sen ulvomista, saanut aikaan vain paahdetun sokerin tuoksun. Auto on seissyt käyttämättä viikkoja, sillä helteessä ei ole ollut haluja autoiluun. Pyörällä pääsee paremmin ja mopokin on mukavampi autoa.

Menemme kolmeksi tunniksi purjelaiva-Eugenian risteilylle, joka lähtee Taalintehtaalta. Meitä on vain viisi. Se on sesongin viimeinen yleisöristeily. Joukko on lähes puolet aiottua pienempi. Yksi lähtee vaimonsa kanssa lääkärille Helsinkiin. Perheessä odotetaan pikkuista. Toinen, työmaan ulkopuolinjen asiakkaani, jota ajattelin mukaan, on lietsussa, ItäSuomessa. Hän juhlii, ymmärsin puhelimessa. Kolmas, oli poika, joka oli puolitoista päivää työmaalla, mutta ei sen jälkeen tullut.

Hän aloitti maanantaina saadakseen työhön tulemisen rutiineja, mutta niitä ei oikein tullut vielä. Hänen tekemänsä sopimus työkkärin kanssa tuli, mutta ei itse poikaa. Hänen ulkomuodostaan ja puheistaan ilmeni päihteiden käyttöhistoriaa. Hän oli ajanut humalassa kovan kolarin, menettänyt kortin. Vielä ei ollut aika lähteä, mutta käytös on kieltämättä itsetuhoista. Ei sekään, että naisystävä on uhannut jättää, jos kaveri ei ryhdistäydy, tunnu tepsivän. Eikä se alkoholismiin yleensä tepsikään. Jano pitää juoda jollakin lailla loppuun.

Me jotka olemme viettäneet koko kuukauden työmaalla, olemme aika mukava ja sopuisa työyhteisö. Työtahti ei ole kova, mutta sitä tuskin kannattaa näissä hommissa edes odottaa. On mukavaa, että katon toinen puoli on jäljellä, koska työ on sopivaa ja ilmoja pitelee. Saamme sen loppuun juuri siinä vaiheessa, kun miesten sopimukset loppuvat. Saattaa olla, että työkkäri lähettää uusia asiakkaita. Kesätöitä ei ulkosalla ehkä olekaan hirveän paljon. Lehtien haravoimista syksyllä, katot pitää läpikäydä.

Sovimme eilen veteraaniurheilijan kanssa, että hän tulee pitämään muutaman tunnin ravintovalistuksen asiakkailleni ja ulkopuolisillekin, jos saan ilmoituksia levitettyä. Paikallinen Annonsbladet voi muistaakseni ottaa ilmaisilmoituksia ja voin levittää itse tehtyjä ilmoituksia muutamaan paikkaan. Tämä on oikeastaan ennakkonäytös hänen suunnittelemastaan ravinto-karaokesta. En yhtään epäile, etteikö hän selviytyisi luennoista aiheista, jotka selviävät vasta paikan päällä.

Kemiön saaren erikoisuus on, että esitelmä pidetään molemmilla kielillä. Aika vaativaa vaihtaa kieltä kesken kaiken. En tiedä onko tämän tyylin tarkoitus sanoa sama asia kahdesti mutta eri kielillä vai jatkaa siitä, mihin on tullut, mutta vaihtaa kieltä. Itse en selvinnyt oikein hyvin, kun yritin pitää esitelmää kansalaisopistossa vajaa vuosi sitten. Jouduimme ottamaan päivämäärän jo alle kahden viikon päästä, koska eräs kesätyöntekijöistä lopettaa jo sinä päivänä, ja hän oli kovasti kiinnostunut ravintovalistuksesta. Meissäkin, rasvanahkaisissa työmiehissä, pari laihduttaa (tai pitäisi), yksi on kasvissyöjä, parilla on diabetes. On alkoholin liikakäyttöä, sydänongelmia, on syrjäytymistendenssiä, on oikeanlaisen liikunnan puutetta. Muut paitsi minä, tupakoivat. Ravinto-, elämäntapa ja terveysongelmat ovat läsnä kaikissa kansalaispiireissä.

Puhuin pihalla tavatessani kyläyhdistyksen toimijan kanssa Christerin luentomahdollisuudesta ja hänkin oli oikein ilahtunut aloitteesta.