Erikoiset

Erikoisten ihmisten esiinkaivaminen on tai oli aikakausilehtien vakiokamaa. Haetaan jokin korpifilosofi tai muu kummajainen ja kakaistaan hänestä juttu. Se on tietysti eräällä tavalla sosiaalipornoakin. Hymy teki ja tekee sitä paljonkin ja perhelehdet kuten Seura ja Apu. Nykyään julkkisjutut ovat vieneet etusijan, uumoilen. Minä en lue mielelläni julkkiksista. En lue aktiivisesti lehtiä enää muutenkaan. Esa Kero teki juttuja tavallisista ihmisistä aikoinaan Hesarin kuukausiliitteessä.

Minä lukisin mielelläni ihmisistä, jotka ovat kokeneet hieman tavanomaisesta poikkeavia kohtaloita, elävät valtavirrasta poikkeavasti, ovat päätyneet erikoisiin maailmankatsomuksiin. Ovat jollakin tavalla viisastuneet. Raja bisarrin ja viisaan välillä on veteen piirretty. Viisaus ja hulluus asuvat usein samassa ruumiissa.

Minulla itsellänihän on kahdeksan vuoden yhteisökokemus. Tapasin erikoisia ihmisiä paljonkin.

Ei heidän tarvitse olla välttämättä maalla, mökissä asuvia. Mutta voisin aloittaa sellaisista. Minulla on jo mielessä monia tapaamiani ihmisiä, joista voisin aloittaa. Esimerkiksi jossakin Keski-Suomessa asuva kiltti vanha mies, joka on rakentanut pihalleen uskomattomia vempeleitä. Osa on leikkilaitteita mutta hänellä on myös tuulimylly. O:lla on runsaasti näitä pelle-peloton tuttuja, joista voisin talven aikana tehdä tietokantaa.

Minusta on aina ollut mukava katsoa tv-ohjelmia ihmisistä jotka ovat valinneet jäädä asumaan vaatimattomiin oloihin. Varsinkin joulun aikaan heistä kertovat tarinat kuuluvat mielestäni ohjelmiston parhaimmistoon.

Ruotsissa kaksi veljestä, Erik ja Sigvard, ovat useinkin esiintyneet tv:ssä hevosineen. He tekivät tilallaan perinteisiä töitä, olivat fiksun tuntuisia. Nyt kuitenkin veljekset ovat vaihtaneet traktoriin, Valtra A65:een. Kysymykseen kaipaavatko he valtakunnankuuluksi tullutta hevosta, nimeltä Donna, joka on nyt saanut mennä traktorin tieltä, he vastaavat: Emme. Se oli vähän pöhkö.