Ei porsastelua

Ukkosta ei ole tänä kesänä juuri ollut. Viimeöinen sitten herätti, kun parvekkeen ovi oli auki, ja jyrähdykset kuuluivat vaimentumattomina. Unta ei meinannut tulla sen jälkeeen, kun olin vetänyt piuhat irti seinästä.

Sade oli saanut aikaan työmaalla, että kuivat päreet olivat laajentuneet ja katto oli tosi ruma. Ihmettelen asiantuntijana ollutta vanhaa miestä, ettei hän käskenyt kastaa päreitä ensin vesiastiassa. Joku työmiehistä uumoili sellaista etukäteen, mutta oliko unohtunut vai mitä.

Tunsin tänäänkin aikamoista tarkoituksettomuuden ja merkityksettömyyden tunnetta. Olen siihen tunteeseen tosin saanut tottua useiden vuosien aikana.

Minulle sattui iloinen yllätys, kun löysin passini. Se oli ikkunalaudalla rasiassa, jonne myöhemmin muistin sen pistäneeni tarkoituksella. Kaikki muut paikat olinkin jo hakenut kellaria myöten. Tyypillistä. Ehdin vähän turhaan hankkia id-kortin, menihän siihen vähän rahaakin. Työmaan ukoille Vironmatka herättää mielikuvia porsasteluista. Olen sanonut, että kyseessä on kulttuuriin keskittyvä matka, jossa on mukana keskiluokkaisia ja -ikäisiä suomenruotsalaisia. Launokorven itse järjestämät vironmatkat ovat asia ihan erikseen.

Annonsbladet oli pistänyt mukavasti esille Christerin ravintoluennon puffin. Saa nähdä, lähettävätkö reportterin. Kemiönsaarelaisia bloggaajia en tunne, mutta tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. Maanantaina Kemiössä Sagalundin museoalueella, Vretan koululla, klo 12.

Museolla on ravintola, Cafe Adéle, jossa on työssä kehitysvammaisia, mikä on hyvä asia. Olen syönyt siellä muutaman kerran. Pari kertaa on sattunut hyvä ruoka, esim. lohikeitto. Mutta enimmäkseen ruoka on huonoa. Ympäristö on aika viihtyisä, mutta ruoassa ei ole oikein makua eikä rakennetta. Tv:ssä on ohjelma, jossa huippukokki trimmaa kuntoon kurjia ruokapaikkoja. Vähän samaa tarvittaisiin tässäkin. Kaupasta ostamalla vaikkapa grillatun kanankoiven, leivän ja juotavaa jugurttia saa maukkaamman ja halvemmankin ruoan.

Pääsen bloggaamaan vasta aikaisintaan sunnuntai-iltana.