Viikonlopun tilit

Itse ajattelin tekeväni immateriaalista työtä tänään, vaikka se oli etupäässä puhumista. Meillä on ihan mukava työyhteisö. Työt eivät paina päälle. Minun on vaikea komentaa miehiä töihin, kun juuri tähän hetkeen sopivia ei ole paljoa. Seurasin viikonloppuun valmistuvia tavallisia suomalaisia miehiä. Jollakin on edessä tavanmukainen kostea juhliminen, lisäksi täytetään pyöreitä vuosikymmeniä. Kaikki työmarkkinatoimenpiteissä olevat sanovat palkkansa olevan 8€/pvä, vaikka se oikeastaan on työmarkkinatuki tai työttömyyspäiväraha +8 €. Jokainen pitää tukea saavutettuna etuna, joka tulisi joka tapauksessa. Ehkäpä se sitten onkin niin, vaikka virallinen tulkinta onkin, että tuen edellytys on olla työvoimaviranomaisen käytettävissä. Se ehto on unohtunut käytännössä pois. Kukaan ei odota työmarkkinatoimenpiteissä olevalta kunnon työtä, kun siitä ei työnantajana joudu maksamaan.

Uskon, että tässäkin on yksi asia, joka tukee perustulon tarpeellisuutta. Matti Vanhasta on aiheestakin mollattu nettipalstoilla. Hän kuvittelee, että nykyiset eri tukien saajat ovat potentiaalisia vanhusten pyllyjen pyyhkijöitä, jotka hoitavat sitten meitä, kun sitä tarvitsemme. Siinä hän erehtyy. Syrjäytyneistä ja vieraantuneista ei hyödy kukaan. Heidän oma elämänsäkin valuu hukkaan. Jos näitä tärkeitä henkilöitä palvelualoille halutaan kasvattaa, heitä pitää helliä ja kunnioittaa. En halua, että kukaan pakolla tehtävään komennettu ja pakotettu tulee aikanaan vaihtamaan vaippojani vaan haluan ammattilaisen, sisäisen yrittäjän, jota palkitaan kunnolla hyvistä töistä. Hyvällä mielellä tehdyt raskaat työtkään eivät rasita, jos niillä on mielekkyys. Tosin itse en sellainen pakotti aio olla, otin vain esimerkin.

Yksi huomio tältä ajaltani, jonka olen viettänyt työmarkkinatoimenpiteissä olevien ihmisten kanssa, on että yleensä kaikki tupakoivat, useimmat tekevät sätkiä. Myös pomot. Sama juttu oli mielisairaalassa. Tupakointi oli yleisin toiminto. Sen avulla tuntuu, että käsillä on tekemistä. Köyhän ruoat ovat epäterveellisiä, einesruokia, makkaraa ja sen sellaista.

Kävin aamulla ennen työvoimatoimiston avaamista toimiston naisten luona kahvilla. Olemme tulleet ihan hyvin toimeen. Hymyt ja nauru ovat pinnassa. Ihmisiä hekin ovat vaikka heitä arvostellaankin joka suunnalta. He ovat samalla tavalla systeemin vankeja kuin työttömät ja enemmän tai vähemmän sairaat tai työhaluttomat työnhakijat.

Samalla kun juttelimme miesten kesken, kyselin paremmin tietäviltä, miten on parasta kiinnittää penkkeihin jalat, penkkejä meiltä on tilattu. Jalkojen pitää sojottaa sivuille ja niiden pitää olla upotetut. Kannattaa tehdä ohjain, jotta kaltevuudet saa kunnolliset. Sellaisen ohjaimen voisin jopa tilata projektirahoistani.

Museoalueella on paljon sinne siirrettyjä vanhoja rakennuksia, joiden sisäpuoliin en ole vielä tutustunut. Kovasti siellä on tehty töitä vuosisadan aikana. Jäljellä on kahdelle yksinäiselle opettajalle rakennettu Villa Sagalund, jossa Oskar Jansson ja Adele Weman asuivat, kumpikin omissa asuinnoissaan. Viime vuonna ollessani opastetulla kierroksella, näimme kuinka huoneissa on yksinkertaiset lasit. Kylmää mahtoi opettajilla olla. Sagalundin kotisivut ovat hienot, ehkä hienommat ja elävämmät kuin todellisuus, siltä pohjalta, mitä olen kahden viikon aikana nähnyt. Tietenkin varsinkin ensimmäinen käynti saa ihastumaan paikkaan, mutta jokapäiväisessä kontaktissa paikka arkistuu ja pienentyy.

Sagalundgårdenin, entisen emäntäkoulun, takana on kuusiaidalla ympäröity, ehkä hehtaarin laajuinen niitty. Se ei ole kunnollinen luonnonniitty ketokukkineen vaan hieman liian rehevä. Siitä olisi mahdollista maata köyhdyttämällä saada hieno matkailunähtävyys, kukkaniitty. Aion kysyä museonjohtajalta, onko tällaista ajateltu. Ulkoilmamuseolla on aika hienoja viljelyksiä. Siellä on ruusutarha, maustekasvien tarha, perunamaa, humalatarha. Yhdessä paikassa olevat kasvit voivat olla tupakkaa. Joskus loppukuusta näihin kasveihin liittyen on jopa lehdissäkin ilmoitettu teemapäivä.

Minä aion siivota sukulaisvierailun edellä. Siistin paikkoja niin hyvin kuin osaan ja jaksan. Onneksi vanhaa ja kulunutta huoneistoa ei edes voi puleerata oikein edustavaksi.