Tavallinen Virtanen

Juoksuhaudantien loppuratkaisut olivat ennalta arvattavat. Sehän oli kuin tv-käsikirjoitus. Jotain väkivaltaista piti tapahtua. Matti Virtanen tappaa, eikä lukija välttämättä heti arvaa, että uhri on suomenpystykorva Viki. Voisi olla toinen niistä sotaveteraaneista.

Vaikka Matti Virtaseen on helpohkoa samaistua, hänessä on luotaantyöntäviä piirteitä. Tietenkin se lyöminen, se yksi isku, joka ajaa vaimon ja isää jumaloivan Sini-tyttären pakosalle, mistä sitten Matin monimutkainen ja sinnikäs, heidän takaisinvoittamisyrityksensä alkaa.

Matti on ollut uudenlainen isä, joka on laittanut ruokia, osallistunut lapsen hoitoon, pysytellyt kotona, yrittänyt pitää vaimonsa onnellisena, muttei pystynyt. Hänen eksistentiaalinen ahdistuksensa kävi lopulta vaimon hermoille niin, että tuli nalkutusta, nalkutuksen perään -ja lopulta Matti löi. Nainen väsyi loputtomiin esitelmiin rokista ja siihen, että mies ei kuunnellut. Myös hänen perfektionisminsa ruoanlaitossa ärsytti vaikka samalla jälkeenpäin nosti lyyrisiä tuntemuksia.

Minun täytyy sanoa, että oikeastaan olin naisen puolella. Nainenhan oli lopulta myös valmis palaamaan.

Tuo Matin maanisuus ja toisista piittaamattomuus suuren päämääränsä saavuttamiseksi, vaikka se huvitti, se myös ärsytti. Vaikka kuinka naapurit ja omakotiasujat ovatkaan toopeja, hän häiritsi ja manipuloi heitä. Tupakoimattomana en sympatiseeraa tupakoitsijaa, joka terrorisoi yläpuolellaan asuvia. Että hän ryhtyi sotaan yläkerran laaduntarkkaajan kanssa ja lopulta tunkeutui hänen kotiinsa ja tietokoneelleen, on anteeksiantamatonta ja osoitti sitä kuinka manipuloiva Matti lopulta oli. Hän manipuloi ja häiriköi työtänsä tekeviä, vaikka kuinkakin sinänsä typeriä, tavallisia kanssaihmisiään. Hän osoittautuu itsekkääksi fanaatikoksi, joka käyttää muita ihmisiä hyväkseen.

Se, että hän tunkeutui viattoman sotaveteraanin maailmaan, kuristi suomenpystykorva-Vikin ja vielä sen jälkeen kuvitteli väkivalloin ja tahtonsa voimalla pakottavansa Oksasen myymään talonsa huomattavasti markkinahintaa alemmalla hinnalla ja tulemaan yläkerran pikkuhuoneen asukiksi/ syytinkiläiseksi osoitti että hän eli pitkäaikaisessa psykoosissa.

Tietysti toivon, että koska hän pääsi varmaankin teoistaan ehdonalaisella, koska ei syyllistynyt ihmisen surmaamiseen eikä ollut rikoksenuusija, kaikki olisi myöhemmin mennyt hyvin. Sillä hän vaikutti hyvältä isältä ja aviomieheltä. Hänen makaronilaatikkonsa, pullansa ja juoksemisensa...hm...tuovat mieleen omia muistoja ja lieventäviä asianhaaroja. Jos vaimo jaksoi pysyä Matin rinnalla, peli ei ehkä kuitenkaan ollut menetetty. Terapia saattaisi myös auttaa.

Kirjassa on mainiosti kuvattu Nyky-Suomea. Tyypit ovat hyviä ja uskottavia. Minusta se on oivallinen uudenaikainen thrilleri, joka sijoittui arkielämään. Thrillerin ei tosiaankaan tarvitse tapahtua lentotukialuksella tai valvontakeskuksissa. Taistelussa ei tarvitse ratkaista maailmojen kohtaloita.