Suomalaisia thrillerin aineksia

Katsoin illalla, kun kaksi kirjailijaa keskusteli tv:ssä thrillereistä ja dekkareista. Kumpaakaan en ole lukenut. Toinen on tässä 11 km:n päässä, Taalintehtaalla asuva Juha Ruusuvuori. Varmaankin luen aikaa myöten. Ennenkaikkea haluaisin aloittaa hänen pakinakokoelmastaan, joka kertoo Taalintehtaalla asumisesta. Toisessa naapurikunnassa asustaa ajoittain yksi kirjailijataivaan kuuluisimpia, Hannu Raittila, jota en myöskään ole lukenut. Olen aloittanut, mutta omista syistäni en lopettanut. Kummastakin kirjailijasta olen kuullut juttuja, en pahansuopaisia ja ilkeitä, koska kertojakaan ei ole ilkeä. Taalintehtaalla asuu myös Caj Westerberg- niminen kääntäjä ja runoilija, joka ei ole suurelle yleisölle kovin tuttu, mutta ei mikään kylärunoilija vaan käsittääkseni oikein arvostettu.

Kirjailijat puhuivat uusista lajityypin uusista aiheista, yleisön kiinnostuksesta ja kirjojen menekistä. Puhuttiin suomalaiskansallisista salaliitoista ja niiden käyttökelpoisuudesta. Tämä asia liittyy äsken lukemaani kirjaan: Luottamus tai Kuolema, jonka toisena kirjoittajana on juuri edesmennyt professori Jorma Palo.

Kirja käsitteli Hans Assmannin arvoitusta, josta netistä löytyy paljonkin aineistoa. Juuri Assmann voisi olla tulevan menestysthrillerin aiheena. Palohan viittaa mahdollisuuksiin, että hän olisi ollut itäagentti, joka saattoi olla useiden selvittämättä jääneiden ja kansakunnan tajuntaan iskostuneiden murhien tekijä, joka oli valtiovallan suojeluksessa. Hän viittaa Penna Tervon tapaukseen, jossa auto-onnettomuudessa kuollut ministeri, olisikin voinut joutua lavastetun kuoleman uhriksi ja tekijänä, kukas muu kuin Assmann. Assmann olisi voinut olla Neuvostovakooja, joka kartoitti asekätköjä ja Suomen siltoja. Hänellä olisi ollut keskitysleirin vartijan menneisyys, hän olisi kääntynyt vankeudessa neuvostoagentiksi.

Vaikka tämä olisikin kuinka paksua tahansa, kuten keskustelupalstoilla huomautetaan, salaliittoteorian kannattaja ja pääluoja oli tervejärkinen neurologian emeritusprofessori, joka pystyi tuomaan esille runsaasti teoriaansa tukevia, häiritseviä yksityiskohtia. Ehkä hän luki kuin kuuluisa piru raamattuaan.

Aivan yhtä paksua on Kekkosen osuus Neuvostoliiton myyränä tuona aikana. Jari Tervon Myyrä on jo minulta unohtunut, mutta Assmannia kirjassa ei taidettu mainita. Jotenkin tuo Penna Tervo sitoo Kekkosenkin tähän mukaan, sillä Penna Tervoahan on mainittu "ratkaisevan" äänen antajaksi. Niitä ratkaisevia on ilmennyt tosin useita.

Oli totta tahi ei, mutta aineksia suomalaisiin poliittisiin thrillereihin on. Otetaanpa vaikka presidentin entinen kansliapäällikkö Kalela, pieni, kolmen presidentin luottomies, joka on yhä elossa. Hänessä olisi monenkin thrillerin ainesta. Hän tiesi paljon. Siis kaikki tämä, ilman yhtäkään tietoa minun puoleltani.

Thrilleri on myös minun tällä hetkellä lukemani Juoksuhaudantiekin. Siinä ei päähenkilönä olekaan mikään kuuluisuus vaan aivan tavallinen Matti. Jännitän kovasti, mitä tulee tapahtumaan. Saako Matti rintamamiestalonsa ja perheensä takaisin, mitä kovasti toivon. Samalla pelkään, ettei saa vaan kaikki päättyy katastrofiin.

Rinteen alapuolella, lehvästön takana on minun keltainen taloni, josta olen lähtenyt. Viime kesänä raaputin ikkunanpokia, mutta nyt se on jo mennyt elämänvaihe. Talo ei ole rintamamiestalo, vaikka sitä muistuttaakin. Kun Juoksuhaudantiessä puhutaan salaojituksesta, ajattelen minäkin yhä puuttuvaa salaojitusta. Rakensimme taloa, johon vesi tulee kellariin keväällä ja sateella. Minun projektini ei kokenut suuria menestyksiä, mutta sellaistahan se elämä yleensä on. En olisi halunnut jäädä enää taloon.

Viime kesän helteilläkin M halusi pitää keskuslämmityksen päällä, samoin tänä kesänä. Hän on itse laiha, pieni, paleleva nainen. Taloa lämmitetään harakoille, koska patterien termostaatit eivät ole kunnossa. Vuokraisäntä, Dragsfjärdin kunta maksaa lämmityksen. Se on niille oikein, ajattelee M varmaankin. Minä taas kunnan veronmaksajana ja muutenkin pidän sitä vastuuttomana. Yhtä vastuutonta on, että syöpynyt vesijohto jätettiin uuden keittiön lattian alle. Kylmävesijohto olisi pitänyt uusia, sillä syöpymä saattaa puhjeta koska vain. Se olisi oikein niille, olen kuullut M:n sanovan. Kestääkö vesijohto, mitä tapahtuu taas sateilla, jos salaojitusta ei tänä kesänä tehdä, on pieni käytännön thrilleri, joka tapahtuu tässä silmieni alla. Minä en mene enää laittamaan uppopumppua päälle, kun vettä on tullut. Toistaiseksi minulla on avaimet, mutta luovun niistä ennen pitkää.

Talossa työskentelevät nuoret miehet ovat viime aikoina innoissaan uusineet puisia rappuja. On sinänsä mukava, kun heillä on ollut työtä ja he ovakint tehneet hyvää jälkeä. Kunta on tällä kertaa maksanut materiaalin. Mutta niin kauan kuin vesi tulee kellariin ja vaarana on muutenkin vedenpaisumus, taloa ei kannattaisi korjata. Raput eivät olleet niin lahot kuin sanottiin. Ne olisivat kestäneet vielä monta vuotta. Kaiteiden kiinnityskohdat olivat kyllä heikot, mutta niitä olisi voinut vahvistaa. Toinen ja vielä suurempi thrilleri on, alkaako ison kiinteistön kunnostus koskaan, se joka nyt on viivästynyt jo vuoden.