Viimeistä sanaa ei kannustinloukuista keskustelussa ole kaikesta huolimatta sanottu, vaikka sen käsityksen helpolla saakin, kun lukee vaikkapa Isosiskon merkintää. Hänen merkintänsä pohjautuu työministeriön tuoreeseen tutkimukseen.
En ole sitä vielä lukenut edes kokonaan. Tutkimukset eivät välttämättä ole mukavinta luettavaa kesähelteillä. Niiden kieli on vaikeaa minullekin, vaikka olen lukenut yhteiskuntatieteitä ns. maisteriksi asti.
Isosiskon väittämä on mielestäni virheellinen, kun hän sanoo, että lievä passivoivuus koskee vain ansiosidonnaista saavia. Muita oli yksinkertaisesti kovin vaikea tutkia. Tutkijat yleistävät itse, että kyseessä on 500-1500 työpaikkaa, jotka jäivät saamatta.
Muut eivät yksinkertaisesti olleet tutkittavissa. Kun työtön putoaa työttömyyspäivärahalta ns. ansiosidonnaiselle tuen euromäärä ei muutu. Siinä ei ole silloin ns. porrastusta. Ihmisillä on vaikea tällaisissa asioissa toteuttaa klassisia koejärjestelyjä, koska on kyse heidän elämäänsä kiinteästi liittyvästä perusturvasta ja sillä on vaikea lähteä leikittelemään. Koejärjestelyssä jotkut jätettäisiin ilman turvaa ja katsottaisiin mitä tapahtuu verrattuna muihin.
Kun tutustuu itse tutkimukseen, huomaa, että mukaan tulee niin paljon epävarmuustekijöitä, että loppujen lopuksi on vaikea tehdä johtopäätöksiä. Kannustavuus voi olla negatiivista tai positiivista. Työtön saattaa ollakin motivoitunut, mutta työtä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Mukana on myös niin paljon muuta yhteiskuntapolitiikkaa, köyhyyden, rikollisuuden ja syrjäytymisen vastustamista, että yhä vaikeampaa se on.
Paljon puhutaan siitä, että monet eivät hae erinäisiä tukia, vaikka olisivat niihin oikeutettuja. Toiset jäävät vapaaehtoisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Tämä keskustelu on edelleen politiikkaa. Sekä vasemmistolla että oikeistolla on omat rakkaat keppihevosensa. Oikeisto puhuu mielellään kannustinloukuista ja siihen koulukuntaan minäkin itse asiassa kuulun. Vasemmisto taas painottaa eriarvoisuutta ja ns. oikeudenmukaisuutta. Mikä politiikka kannustaa yrittämiseen ja verojen maksuun, on taas uusien vaalien yksi tärkeä teema.
Aikoinaan, kun vasemmisto ja varsinkin äärivasemmisto puhui olevansa heikomman asialla, siltä meni mielessäni uskottavuus, kun itärajan takana oli työväestön paratiisi, jossa oli reaalisosialismi vallalla. Nyt vasemmisto voi taas olla hieman puhtaampi moraaliltaan.
Edellisessä postauksessani kirjoitin omakohtaisesti loppuikäni "varmasta" leivästä, mikä yksilökohtaisesti tuntuu huojentavalta. Siitä huolimatta olen valmis työhön, mutta en enää kovin heikolla palkalla, kuten esim. työnohjaajana mielisairaalassa. Minulla on siinä varmastikin kannustinloukku. Teen vaikka mieluummin taas vapaaehtoistyötä kuin kidun "paskaduunissa".
En ole vielä edennyt tutkimuksessa siihen kohtaan, missä puhutaan työmarkkinatuesta, toimeentulotuesta ja asumistuista. Ainakin toistaiseksi uskon, että siinä on todellinen kannustinloukku.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti