Tänään olimme talkootöissä kehitysvammaisten hoitokodissa. Me kaksi riskiä miestä purimme yhden kasvihuoneen ja jatkamme vielä parina päivänä muita hommia. Vammaiset olivat poissa päivällä, mutta tulivat iltapäivällä kotiin. He ovat jo varsin iäkkäitä. Tilalla on ollut lampaita, ankkoja, kanoja ja viljelystä, mutta nyt kaikesta on luovuttu ja koti on jopa muuttamassa uuteen paikkaan. Yksi siirteli puukapuloita pinossa. Ne olivat kuluneet kuin hiekkapuhalletuiksi. Luulimme niitä merestä kerätyiksi ajopuiksi, mutta ne olivat hioutuneet siinä käsittelyssä. Pari hoidokkia piti pihalla kovaa itsepuhelua, aika ei siinä tule pitkäksi, kun on oma itsensä puhetoverina.
Kävimme päivällä tapaamassa tilanomistajaa eli kartanonherraa. Meidät otettiin hyvin vastaan ja näytettiin vasta remontoituja tiloja. Talo oli täynnä aidoilta näyttäviä huonekaluja. Kartano on peräisin 1780-luvulta, mutta se oli päässyt tosi huonoon kuntoon. Nyt se on kunnostettu tosi näyttäväksi. Koko ruukinmiljöö on kustaviaaninen, todellinen helmi. Siihen liittyy paljon historiaa. Olen tutustunut siihen Anders Ramsayn muistelmien avulla, mutta toki siinä on vaikka kuinka paljon muutakin.
Kartanonherra on ystävällinen ja suhtautui ideaamme jopa innostuneesti. Kyseessä olisi työpaikan hankkiminen kaverille siten, että hänellä oli matkailuun liittyvä idea mukanaan. Kartanonherra sanoi toki itsekin ajatelleensa asiaa. Yritin pujauttaa mukaan täkyn palkkatuesta. Kartanon rouvakin oli ystävällinen, kun hänet tapasimme avarassa keittiössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti