Romurundi

Tänään kävimme katsomassa saaren ei-turistiystävällistä puolta. Kaverini tuntee paljon porukkaa. Kävimme tavoittamassa erästä romuyrittäjää, mutta emme löytäneet. Keskellä metsää oli uskomattomia rautaromukasoja tien molemmin puolin. Hänellä on omakotitalo, jossa ei mahdu liikkumaan, kun se on täynnä. Piha oli myös. Itse omistaja asuu kolmannen romupaikan hallin yläkerran huoneessa. Hän pitää kuulemma aina öljyisiä haalareita, nukkuessaankin. Tämä halli ja sen ympäristö olivat myöskin täynnä ruosteista rautaa. Siellä oli jos mitäkin.

Hotellit, kylpylät, keskiaikaiset kivikirkot, amosandersonin kesähuvila ovat kyllä hienoja, mutta tämä oli taatusti vahvin ja uskomattomin elämys tällä saarella. Keskellä kauneinta luontoa, nuo valtavat romuröykkiöt. Arvatenkin viranomaiset antaisivat mieluusti häädön. Samanlaisia saarella on kuulemma muitakin. Esimerkiksi keskellä Kemiön kirkonkylää on romupiha. Omistaja istuu itse kunnanvaltuustossa ja taistelee valitusteitse viimeiseen veripisaraan pihansa kohtalosta, vaikka hänellä ei siinä olekaan enää liiketoimintaa.

Kävimme myös katsomassa erästä ruoppausalan yrittäjää, joka on itse rakentanut laitteensa. Hänelle oli kuulemma naurettu, mutta niin vain hän sai kuin saikin koneensa liikkeelle. Vahvan ja ahkeran näköinen mies sanoi ruoppauksen olevan nykyään liian byrokraattista ja määräyksien sitomaa, ettei se kannata.

Kävimme helssaamassa yhteistä kaveriamme, jolla myös oli lukemattomia koneprojekteja meneillään tontillaan. Hyvän näköistä touhua. Hän oli omin käsin rakentanut vanhan pirtuveneen mallisen puuveneen, jonka merivalmiiksi saaminen on myös ikuisuusprojekti. Viime kesänä hänellä oli se vesillä, mutta se vuoti liiaksi. Nyt hänellä oli moottorinvaihto meneillä. Hänellä oli useita autoja työn alla, joukossa hienojakin kappaleita.

Kävimme katsomassa myös useita luontopaikkoja. Taalintehtaan Byholmassa, Mjösundin kylässä ja leirintäalueella, jonka hoitaja kertoi rannasta löytyneen ruumiin viikko sitten. Rungonsalmen sillalta oli joku hypännyt, jättänyt autonsa parkkipaikalle, avain virtalukkoon n. kuukausi sitten. Paikkakuntalaisena kaverini tiesi kertoa juttuja. Kävimme lentokentällä ja juttelimme pirteän, liki kahdeksankymppisen lentokerhon luojan kanssa. Minä lähden joskus mukaan ultrakevyen koneen lennolle, sovimme. Tuo lennon pioneeri ja kaverini juttelivat, minulle käsittämätöntä jarkongia, lentokoneiden ominaisuuksista.

Olihan meillä tosin teemakin, mutta siitä ei sovi puhua. En tiedä syntyykö siitä mitään, vai onko se pelkästään kaverin tuulentupia.