Matkustin aamupäivällä Pohjanmaalle, Pietarsaareen. Tutustun huomenna kaksikielisen työklinikan toimintaan. Se on minulle itselleni kiinnostavaa vaikka tuskin koskaan tulen lähettämään sinne asiakasta Kemiön saaresta. Useimmat ovat kaksikielisiä ja heille luontevin paikka on Turku, kustannuksia ajatellen.
Koko päivä meni matkustaessa. En ole ennen Pietarsaaressa käynyt. Se on 50 000 asukkaan talousalueen keskus ja vaikka asukkaat pitävät sitä itse pikkukaupunkina ja sitä se onkin, se on kuitenkin Kaupunki 3300 asukkaan kunnasta tulevalle. Koko Kemiön saarellakaan ei ole kuin jotain 8800 asukasta, kun laskee Hiittisen vielä mukaan.
Jo ainakin parikymmentä vuotta sitten nuorena kuollut sisareni asui talousalueella, Evijärvellä ja kävi täällä kaupoissa. Evijärvellä ainakin miehet kuolevat nuorena, kerrottiin lehdessä joskus. Sisareni leskeksi jäänyt mies avioitui, sai lapsen ja kuoli pois infarktiin kai kuten muutkin. Hän oli pohjaanmaalaisen isokokoinen ja atleettinen. Järvi-Seutu on voittanut Pohjois-Karjalan tässä synkässä tilastossa.
Kyllä tällaisessa kaupungissa kelpaisi asua. On kauppoja ja kulttuurilaitoksia ja luontoa, kaikki lähellä. Katson kaupungin esitteitä. Muistan kuulleeni UPM-Kymmenestä, Nautorin venerakennuksesta ja maailman suurimmasta biopolttoaineita hyödyntävästä voimalaitoksesta mutta on paljon muutakin. Muistan nähneeni Raatihuoneen kuvan ja kuulleeni nanoq-museosta ja tietysti tupakanvalmistuksesta, joka nyt on loppunut. Runeberg on täällä syntynyt. Kaupunki on saanut nimensä Laiska-Jaakosta, Jacob de la Gardiesta, joka perusti kaupungin tai oikeammin hänen leskensä Ebba Brahe, joka taisi olla Kustaa II Adolfin nuoruuden rakastettu tai henttu. Muistan sellaisen pienen rakennuksen kuin Ebba Brahes lusthus, joka oli pienessä Skinnskattebergin kunnassa, jossa olin seitsemän vuotta opettajana. En muista enää miten huvimaja liittyi paikkakunnan historiaan. Luultavasti Ebba Brahen sanottiin siellä olleen jossakin vaiheessa ja sielläkin oli hänen läänityksiään.
Majoitun hostel Liljaniin, jossa on viihtyisät huoneet ja nettiyhteys ja yöpymisen hinta vain 40 €/yö. Huoneet on kunnostettu ikivanhaan hirsirakennukseen.
Luin eilen illalla ja matkalla junassa kirjatorilta alennusmyyntihintaan ostamaani Tapio Tammisen Pahan viehätys- teosta, jota voi tosiaan suositella. Se on terveellistä lukea Linkolan opuksen jälkeen, sillä se antaa perspektiiviä.
Tapio Tamminen pohtii natsismin ja terrorin monisata- jopa tuhatvuotisia juuria erittäin oppineesti, mutta kiinnostavasti.
Itse joka olen elänyt n. 8 vuotta new age- yhteisössä koen monia ahaa-elämyksiä. Luettelen tähän muutamia yhtäläisyyksiä, jolla en suinkaan halua väittää, että olisin asunut fscistisessa/natsistisessa yhteisössä.
- Metsän ihannointi. Metsä oli monille muutakin kuin vain metsä. Siellä oli pyhiä puita ja luonnonhenkiä joidenkin mielestä. Myös natsit ihannoivat metsää ja olivat luonnonsuojelijoita.
- Monet olivat manikealaisia eli heidän mielestään oli olemassa hyvän ja pahan taistelu. Voi olla joko hyvän tai pahan puolella. Se oli myös natseille tyypillistä. Hyvän puolesta taisteltiin.
- Eläinten suojelu. Monet natsit olivat vegetariaaneja ja eläinten suojelijoita. Hitler itse. Himmler, Hess. Himmler tapatti miljoonia mutta koki pahoinvointia nähdessään verta. Hitler ei koskaan itse tehnyt veritekoja. Yhteisössäni haluttiin suojella eläimiä, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, etteivät ne suojelua kaipaa.
- Teosofia, steinerilaisuus, itämaalaisuus. Jo termi arjalaisuus vie ajatukset Intiaan. Natsit kohtelivat teosofiaa ja antroposofiaa aika lempeästi. Monet heistä olivat kuuluneet liikkeeseen. Hitler itse ei ehkä niinkään, sillä hän piti itseään messiaana.
- Rituaalit. Meidän rituaalimme olivat kilttejä, mutta silti perustajanaisilla oli tietoisuus, että ihmiset tarvitsevat rituaaleja. Rituaalit olivat natseillekin kaikki kaikessa.
- Viha. Vihan kohteena oli usalainen kapitalismi, kylmät liikemiehet, globalisaatio ja raha. Aivan samalla lailla esinatsismissa vihattiin liikemiehiä, joita kutsuttiin juutalaisiksi.
- Epädemokraattisuus. Meillä pyrittiin demokratiaan. Linkolan tyyppiset eivät edes viitsi hymistä demokratian puolesta. Keskusteleva päättäminen, johon minäkin joskus ihastuin, oli valetta. Vahvat tai sellaisiksi itsensä kokevat jyräsivät.
- Lopunaikojen odottaminen. Ihan tosissaan jotkut odottivat lopun ajan katastrofeja, mikä on tyypillistä esinatsismille.
- Ihailtiin käsillä tekemistä ja alkuperäistä maataloutta. Linkolahan tästä on vallan fanaattinen esimerkki, mutta kyllä samaa löytyi meiltäkin. Maatiaiseläimet ja –kasvit. Luonnon parantavat voimat ja mystifiointi. Pienviljelyn ihannointi.
En valitettavasti jaksanut referoida Tammen hienoa kirjaa. Nämä olivat omia fundeerauksiani lukemani pohjalta.
Impulsiivinen maalainen
Noissa kaikissa kriteereissä on se vika, että niitä esiintyy myös täysin harmittomissa yhteyksissä. "Myös natsit..."-argumentti on tyhjä, jos ei pystytä osoittamaan jotain yhteistä mekanismia ajattelumaailmojen taustalla.
VastaaPoistaSuuri osa natseista oli luterilaisia. Suuri osa oli myös katolilaisia. Jne.
Asiallinen vertailu mielestäni, mutta ekokylän henkistä ilmastoa tarkemmin tuntemattomalle kirjoituksesi voi näyttäytyä "katkeran" ihmisen vihanpurkauksena ja jäädä omaan arvoonsa. Löytäisitkö tästä tekstistä joitain yhtymäkohtia ekokyläläisten henkisyyteen?
VastaaPoistahttp://www.kolumbus.fi/sagafre/Noidan.html
En todellakaan aikonut leimata. Tammen kirjassa oli kyllä oivallista pohdintaa, miksi samat tarinat toistuvat.
VastaaPoistaKuitenkin mustavalko-ajattelu, manikealaisuus on yksi kiusallinen yhtäläisyys, joka muistuttaa totalitaarisista liikkeistä. Syvällistä ja tieteellistä tietoa ei tarvita silloin.
Eläintensuojelun, uskonnon ja maahengen perusteella on vaikea mennä leimaamaan. Natsismi oli tosin oma uskontonsa, mutta se oli toistaiseksi sovussa luterilaisuuden ja katolisuuden kanssa, mutta valmistautui tekemään tilit selviksi, kertoo Tammi.
Ekoyhteisöt suorastaan vannovat demokratian nimeen, mutta silti epädemokraattisia piirteitä pystyy erottamaan.
Jos ei tunne maalaisen henkistä ilmastoa, voi nämä katkerat tilitykset jopa mennä ihmisille läpi... Jotenkin ironista tässä on se, että nykyään ekokylässä asuvista ihmisistä vain harvat edes tuntevat "maalaisen", saati toisin päin, silti maalainen osaa mielestään tarkasti kuvailla millaista väkeä ekokylässä asuu, millainen ilmapiiri siellä on ym. Kirjoitukset perustuvat vuosien takaisiin havaintoihin, mitä ihmiset eivät välttämättä osaa ottaa huomioon niitä lukiessaan ja silloin kyllä mielestäni haukutaan väärää puuta. On selvää, että jos ihminen kokee tulleensa väärin kohdelluksi, eikä näe itsessään mitään vikaa, on hänen pakko purkaa pettymystään jonnekin, mutta kun syytöksien kohteena on täysin syyttömät henkilöt, on se mielestäni kohtuutonta.
VastaaPoistaKirjoitin (epäselvästi) samasta asiasta Tapio Laakson blogin kommentteihin. Mutta mielestäni jotain yhteisöä tai liikettä tarkastellessa on olemassa kaksi hälyyttävää merkkiä.
VastaaPoistaEnsimmäinen on yksityisen ja julkisen eron kieltäminen: kaikki on poliittista, eli sinulla ei ole mitään "omaa huonetta". Jokaista elämäsi pientä yksityiskohtaa voidan kritisoida yhteisön taholta, etkä voi puolustautua sanomalla että se on minun oma asiani.
Toinen on vallankäytön epämuodollisuus. Ehkä kielletään sopimuksiin perustuvien muodollisten (institutionaalisten) valtasuhteiden olemassaolo kokonaan omassa piirissä. Seuraa heti, ettei kenelläkään ole määrättyjä, eriteltyjä vastuita mistään. Epämuodollista valtaa voi käyttää ilman vastuuta niin paljon kuin pystyy.
Kumpikin kriteeri on muodollinen siinä mielessä, että on ihan yhden tekevää hymistelläänkö maahenkeä, Lutheria tai Puhemiestä. Sisällölliset seikat vaihtelevat ajan muotien mukaan, mutta yksilön elämään kohdistuvan vallankäytön totaalisuus on se olennainen juttu.
Mielestäni sinä olet jatkuvasti kirjoittanut juuri näistä asioista, kun olet kritisoinut ekoyhteisömeininkiä. Eihän se olennainen asia ole se, sattuuko joku nyt uskomaan johonkin maatiaiskarja-aatteeseen.