Linkolaa taas

Jatkan Linkolan lukemista ja hänen herättämiensä mielikuvien esiintuomista, vaikka näyttäisi, että blogger ei taaskaan tuo kirjoitustani nettiin.

Hän on samalla kiehtova ja suututtava. Samassa hengenvedossa siirrytään mitä humanistisimmista mielipiteistä fascistisiin niin, että on hengessä pitelemistä. Hän perustelee äärimielipiteitään elämänsuojelulla tulevan ekokatastrofin estämisenä. Hän on demagogi siinä kuin kuuluisammatkin veljensä. Hän saa maailman tilan näyttämään aivan surkealta ja harvaan asutun Suomen liikatiheältä. Hän on tyyliniekka Jumalan armosta.

Hän on elitisti ja demokratian vastustaja. Itse olen osittain samaa mieltä, mutta pidän demokratiaa huonoista vaihtoehdoista kuitenkin vähiten huonona. Minunkin on helppo väheksyä ihmistä, mutta teen sen yleisesti ja yhtäläisesti eliittejä ihailematta. Paradoksaalisesti kuitenkin ihmisen kulttuuri on saanut aikaan suuria. Ja siinä huonoudessa on kuitenkin mitä loistavimpia yksilöitä, jotka jollakin saralla ovat ihailtavia.

Luin kirjoituksen, jossa hän esitti ihailunsa Pol Potin kokeilua kohtaan aivan samoin kuin teki ruotsalainen Jan Myrdal.

Hän kertoo esimerkin, kuinka vihreän liikkeen alkuaikoina hänen mökilleen kerääntyi talkooporukka, joka jaksoi vajaan tunnin olla työmaalla. Kuinka tuttua minulle Keuruun ajoilta. Siihen liittyykin se, miksi olen niin paljon eri mieltä Linkolan kanssa. Itse olen jaksanut ja jaksaisin elää linkolalaista elämää, mutta siihen ei ihmiskunta pysty. Se rakastaa mukavuutta, koneita ja keskusteluja maailmanparannuksella.

Linkola tuntee sympatiaa masentuneita kohtaan, koska on ilmeisesti itsekin depressiivinen ja ollut hoidossa. Minun kokemukseni on sellainen, että pysyn mieluiten erossa masentuneista. He eivät ole luotettavia.

Vaikka kuinka todistellaan ympäristön huonoa tilaa ja kasvihuoneilmiön etenemistä, pysyn siinäkin skeptikkona. Luonto on yhä huumaavan kaunis vaikka ihminen onkin sitä kohdellut kovalla kädellä. Tietysti sitä kokee hartautta jossakin ikimetsässä ja soisi että luonnonarvoja säilytettäisiin. Mutta ihminen on niin pervertoitunut ja mukavuudenhaluinen, että en usko muutakaan mahdollisuutta olevan.