Pohjalaiset ovat poikaa

Pohjalaiset ovat Suomen smålantilaisia, ahkeria ja yritteliäitä. Pikaiselta näkemältä Pietarsaari vaikuttaa ihanteelliselta paikalta asua. Kaupungissa on monipuolisia yrityksiä, teollisuuslaitoksia ja viihtyisää asumista. Kiertelin vähän kaupungilla ja näin pienen osan. Paljon idyllisiä vanhoja taloja on säilytetty ja korjattu. Esimerkkinä on hostel, missä asun. Se on ollut pahainen hökkeli vielä muutama vuosi sitten, mutta on muuttunut laadukkaaksi hotelliksi tai paremmaksi retkeilymajaksi. Kaupungissa on myös oikein hienoja hotelleja ja yksi on valmistumassa – vanhaan miljööhön tietysti. Silmääni tarttui paljon, mutta paljon jää tietysti näkemättä. Kävelin läpi Aspergrenin puutarhan ja Rosenlundin pappilamiljöön, joka on samalla Pedersören kotiseutumuseo. Koulupuisto on toinen kasvitieteellinen puutarha, mutta kasvit olivat vasta kasvukautensa alussa. Monet museot jäävät näkemättä tällä työmatkalla. Kesällä tämä kaupunki on varmaan todellinen helmi.

Minut vastaanotettiin oikein hyvin varsinaisessa kohteessani, joka on Kårkullan alainen Intek ja työklinikka. Minäkin olen eräällä tavalla Kårkullan, ruotsinkielisen kuntayhtymän, alainen, mutta hieman monimutkaisemmalla tavalla. Tänään juttelimme Intekin johtajan kanssa varmaan kolme tuntia, minä enimmäkseen kuuntelin. Ihmettelin miten tämä henkilö osasi puhua juuri sellaisista asioista, jotka minua kiinnostavat. Pystyin reflektoimaan omaan tilanteeseeni ja asiakkaisiini. Arvostan, että hän käytti aikaansa mitättömän projektin vielä mitättömämpään vetäjään. Huomenna kuulen enemmän työklinikan toiminnasta. Olin osastoilla, kokoonpanossa, metallipuolella ja puupuolella. Varsinkin jälkimmäisen työnjohtaja oli empaattinen ja juttelimme pitkään. Minusta toimintaa ja työtehtäviä tuntui olevan kadehdittavan paljon, vaikka henkilökunta löysikin paljon problematisoitavaa, mikä juuri saa mielenkiinnon pysymään. Vaikutelmia oli paljon. Olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Omalla vaatimattomalla pikkusaarellamme asiat ovat paljon pienemmässä mittakaavassa. Kokoonpanotyötä on saatavilla ehkä vain Björkbodan lukkotehtaalta, omasta asuinkylästäni, mutta emme voi sitä vielä edes ottaa tilojen puutteen takia.

Molemmilla minun kanssani pidempään puhuneilla oli näkemystä. He painottivat kumpikin toisistaan tietämättä, että oikeat työt ovat vajaakuntoisillekin parasta, eivät terapialuonteiset, joita vastaan protestoin jo Keuruulla mielisairaalan työtoiminnassa ja ehkä vähän myös tähänastisessa projektityössä Kemiön saarella. Odotan kovasti, että pääsemme taas oikeisiin töihin. Myös työhön ohjaaminen oikeisiin työpaikkoihin oli heidän mielestään parasta. Siihenhän minua on viime talven aikana koulutettukin. Saaren työmarkkinat ovat kyllä tosi pienet ja työttömien kirjokin pienempi kuin suuressa Pietarsaaren kaupungissa.