Kaunis kaupunki

Kaupunki näytti kauneimmat kasvonsa. Kevät on toivorikasta aikaa. Lehdet ovat räjähtäneet puihin. Sama kaupunki, joka oli niin ruma, tylsä ja kylmä pari kuukautta sitten. Ihmiset istuivat katukahviloissa, jokilaivoissa ja nurmikoilla. Paljon yksinäisiä istujia, jotka ehkä odottivat kavereita ja treffikumppania. Yllättävän paljon kauneutta tarttuu vieraan silmään, viehättäviä taloja ja ihmisiä. Kuinka nämä ihmiset mahtavatkaa olla onnellisia tällaisen kulttuurin kylteyden edessä. Kävelin ruokatunnilla hautausmaalla ja ihmettelin kivien paljoutta. Spoon River - tunnelmat tulivat mieleen. Harmi tuo demokratia, kivissä kun harvoin kerrotaan mitään ihmisestä. Kiven koosta voi tietenkin jotain päätellä. Tällaisena päivänä ei varmasti olisi hassumpaa olla töissä hautausmaalla.

Kävin ensimmäistä kertaa Luostarinmäellä, jonka olen ennen nähnyt vain kuvissa. Ajatella, että se on säästynyt Turun palosta. Ajattelin jäädä vielä muutamaksi tunniksi kävelemään, mutta hyppäsinkin bussiin ja ajoin kotiin.