Ovatko ideologiat kuolleet

Sanotaan, että ideologiat ovat kuolleet. Oikeisto- ja vasemmistopuolueet voivat ihan hyvin, ainakin Suomessa, istua samassa hallituksessa. On niillä silti eroja. Molempiin liittyy historiallista painolastia jo sadan vuoden ajalta ainakin. Oikeiston veriruskeat synnit ovat ajalta, jolloin luokkayhteiskunta oli vielä olemassa vanhassa muodossaan. Kansalaissodan jälkiselvittelyt eivät hevin lähde pois yhteisestä tajunnastamme. Vasemmisto on tehnyt arvokasta työtä puolustaessaan heikompaa. Minua kuitenkin vaivaa se, että se ei ole tehnyt sitä epäitsekkäästi vaan takana ovat olleet valtapyrkimykset. Heikomman puolustaminen ainakin minun nuoruudessani liittyi Neuvostovaltaan, diktatuurin uhkaan. Nyt sitten on olemassa vasemmistolainen virkarälssi, joka on valloittanut valtiokoneiston enkä nytkään oikein osaa uskoa muuhun kuin paljaisiin vallan säilyttämispyrkimyksiin. Tietenkin se argumentti, että läpeensä verotetuilla kansankotimailla on mennyt ja menee suhteellisen hyvin, vedetään aina esille joka vaalitaistelussa. Toisaalta vasemmisto ja oikeisto elävät myös symbioosissa käytännön politiikassa. Tiedetään etujen rajat ja niistä on olemassa sanattomat sopimukset. Ja sehän toimii kuten on nähty. Oikeisto ei ole sitä, mitä se ideologiassaan sanoo, eikä sitä ole vasemmistokaan. Ne ovat konglomeroituneet valtiollis-teolliseksi kompleksiksi, mikä kuulostaa aivan salaliittoteorialta. Ne vartioivat toisiaan, ettei mitään radikaalia pääse tapahtumaan ja ehkä salaa pelkäävät sitä, että he itse pääsevät valtaan. Lupaukset olisi voitava toteuttaa, eikä kukaan oikein tiedä, mitä sitten tapahtuu. Jos oikeisto pääsee valtaan, ammattiyhdistysliike voimistuu ja pistää kapuloita rattaisiin, mikä saa maan asiat hunnningolle. Jos vasemmisto pääsisi valtaan, se pelottaisi lypsylehmän suunniltaan. Mitä sitten, jos jaettavaa ei enää löytyisi ja lehmä pakenisi naapurin tilalle? Nythän aitoja ei enää ole tässä globaalitaloudessa.

Ruotsissa ollaan rehellisempiä. Siellä puhuttiin systeemin vaihdosta takavuosina. Oikeisto pääsi valtaan ja pisti maan asiat sekaisin, ja se pelottaa. Sossut ovat taas betonoineet maan, mutta systeemi vuotaa. Nuoret ja muut marginaaliryhmät eivät tunnu pääsevän osallisiksi. Työttömyys on huolestuttavan suurta. Maahanmuuttajat elävät ghetoissa. Nyt siellä on taas odotettavissa mielenkiintoinen vaalitaistelu. Systeemin vaihdosta puhutaan taas, mutta ei niillä sanoilla, joilla on paha kaiku.

Itse olen globaalitalouden kannattaja. Parempaakaan ei ole keksitty. Kannatan liberaaleja aatteita, kasvatusta itsenäisyyteen ja yritteliäisyyteen. Uskon, että meilläkin on kasvatettu paljon käenpoikasia, joitten ammatti on työtön tai syrjäytynyt. En toki halua väittää, että jokaisen syrjäytyneen kohdalla on kyse tästä. On aidosti syrjäytyneitä, joilla kerta kaikkiaan ovat olleet huonot kasvuolot ja sosiaalinen perintö. Mielenterveysongelmien kanssa ei ole myöskään leikkimistä. Heikommista pitää pitää huolta, kuten nyt vanhuksista. Monet kuitenkin hankkivat sairautensa itse elintavoillaan. Sitähän se Veteraaniurheilijakin yrittää sanoa, vaikka omaakin vasemmistolaistaustan. Siitä huolimatta sairaista täytyy huolehtia. Jotakin kuitenkin pitäisi osata tehdä, ettei niitä sairauksia syntyisi liian aikaisin. Kuolema se meille kaikille tulee ennen pitkää. Joskus tuntuu, että alkoholi ja huumeet on yhteisesti sovittu eutanasia, joilla päästään eroon liian pitkästä huoltotaakasta. Jopa uhritkin sen tietävät vaikka eivät osaa sitä sanoiksi pukea.

Näistä asioista kirjoittaa englanninkielinen wikipedia. Poverty-artikkelista lähtee monia linkkejä, joitten tutkimisessa olen vasta alussa.