Menossa

Odottelen lähtöä retkelle mielisairaalaan. Yritän pitää henkilöt erossa, mutta aion tehdä vaatimatonta reportaasia. Onhan se kuin paluuta tuttuun miljööseen, sillä olen ollut töissä mielisairaalassa pariin otteeseen.

Kaksi pientä tyttöä soitti eilen ovikelloa. Sieltä kuului hiljainen God Påsk. He antoivat pajunoksan, jossa ei ollut höyheniä. Minulla oli lompakossa vain pari lanttia, jotka annnoin. Ränsistyneessä kerrostalon rappukäytävässä kaksi yritteliästä lasta. Tuskin useimmat muutkaan virpojat osaavat lasketella sellaisia loruja, joita kuulee tv:n perinneohjelmissa.

Minusta on aika pateettisia tuollaiset ristisaatot ja Via Dolorosa-näytelmät, joista nykyään näkee vilahduksia tv:ssä pääsiäisenä. Ortodokseille ne sopivat, koska he ovat tehneet niitä aina. Mieluummin katson ammattilaisten tekemiä esityksiä.

Ihminen tarvitsee rituaaleja, sanotaan. Minä ainakin tunnen itseni vähän vaivautuneeksi, jos niihin tarvitsee osallistua. Olen kokenut konfirmaation, kirkkohäät, kasteita, hautajaisia. Keuruulla meillä oli paljonkin uususkonnollisia rituaaleja. Joskus ne tuntuivat ihan kauniilta ja hyviltä, mutta useimmiten tunsin itseni kiusaantuneeksi. Olen liikaa asiallinen ja vaatimaton. Joskus tempauduin mukaan halaamisorgioihin, mutta myöhemmin huomasin sen kovin teeskennellyksi.

Olen dr Philin innoittamana päättänyt jättää ainakin iltasyömiset klo 6:n jälkeen pois. Parina päivänä olen siihen jo pystynyt, mutta aamulla tavarat ovat jääkaapissa olleet jäässä, kun ovea ei ole avattu niin paljon. En edes ostanut mämmiä, sillä se olisi vaatinut kermaa seurakseen.