Kiitos Kemppisestä

Kiitos Luojalle, että Blogistanissa on Jukka Kemppisen kaltainen kirjoittaja. Hän kirjoittaa suoraan ja kaihtelematta. Soisin, että hänen kaltaisiaan muistelijoita tulisi lisää. Sen lisäksi, että Kemppisellä on tietoa, hän ei panttaa sitä, ei vetäydy jonnekin viisaan kammioonsa väärin ymmärrettynä nerona kuten epäilen monen kirjailijan tekevän, kuten ehkä Haavikon. Vaikka en siitä tiedäkään tietysti mitään.

Kemppinen kirjoitti Hannu Mäkelän Isä-kirjasta. Kaivoin bloggerin haulla esiin, mitä itse olin kirjoittanut. Huvittaa se, mitä Kemppinen kirjoittaa Mäkelästä, että tämän kirjoja ei tahdo jaksaa lukea loppuun. Se tosiaan on vaivannut minuakin, vaikka olen ajatellut, että vika on minun. Kemppinen ihmettelee myös, miksi Mäkelä antoi isäsuhteensa kuin musertaa hänet, miksei hän pistänyt turpiin, kävellyt yli ja jättänyt. Minä itse tein niin 14-vuotiaana ja pääsin eroon auktoriteeteista. Hakkasin isäni verille ja kävelin yli. Ihmettelin joskus myöhemmin veljiäni, jotka kyllä pärjäsivät taloudellisesti minua paremmin, mutta eivät koskaan kasvaneet isän yli ja ohi. Tämä on käsitettava myös symbolisesti. Minulle ei ole sen jälkeen ollut paaveja, jeesuksia eikä leninejä.

On tosiaan kummallista, että mies kantaa maailman murheita naamallaan, kirjoittaa ikäviä kirjoja, yrittää tehdä itsemurhan vielä vanhana, ehkä selvittämättömän isäsuhteen takia. Silti hänkin oli suuri pomo, joka pystyi päättämään monien kohtaloista kirjallisena johtajana. Tarkoitan Mäkelää.

Odotan koska Kemppinen tekee selvää jälkeä Haavikosta. Hänellä on kana kynittävänä, olihan hänen vaimollaan ja Haavikolla suhde, kun Haavikko oli suuri kustantaja. Muistikuvani saattaa olla väärä, mutta näin muistan lukeneeni jostain mediasta.