Suomalaisuus ja kansainvälisyys

Kannattaa viimeistään nyt lukea Peter Elkin jäähyväiskirjoitus. Peter on käsitellyt amerikkalaisuutta miun maun mukkaan, tavalla, jonta hän tiivistää mainiosti viimeisessä kirjoituksessaan. Amerikkalalaisuus on paljon muutakin kuin hyvin monet suomalaiset tietämättömyydessään kuvittelevat. Hänen bloginsa oli suorastaan loistavaa silloin kun hän sitä parhaimmillaan päivitti. Blogeillakin on elinkaarensa. Se mitä hän sanoo suomalaisuudesta, sen ahdistavasta yhdenmukaisuuden paineesta, turvallisuuden kaipuusta, on varmasti totta, mutta kuitenkin osittain. Suomalaisuudessa kuten usalaisuudessa on toinenkin puolensa, joka ei vähimmin näy juuri blogeissa. Koulutustason ja talouden nousu on myös vapauttanut meitä. Suomi on kiireellä kansainvälistynyt. Meillä on pieneksi maaksi suuri joukko itsenäisesti ajattelevaa älymystöä, väitän. Jopa toisessa, painajaiseksi luokitellussa hyvinvointivaltiossa, Ruotsissa, elää myös individualismi ja kapina.

Juttelin joulua ennen erään tuttavan kanssa tiellä. Hän kuuluu unohdettuun kansaan, joka varmasti omista syistään, takaamalla epäviisaasti, on asettanut elämänsä pahaan jamaan. Hän on äärioikeistolainen itä-helsinkiläiseen tapaan. Hänen ennustuksensa mukaan rikokset ja väkivalta tulevat lisääntymään. Suomessa on porukkaa, joka ei välitä. Lapsikaappaukset lunnaita kiristäen tulevat esimerkiksi tännekin hänen ennustuksensa mukaan. Sanoin, että suomalaiset eivät ryhdy kapinoimaan sillä tavalla. Heidät pidetään tyytyväisenä sosiaalihuollon sopalla. Nähtäväksi jää kumpi meistä on oikeassa.

Kaupungeissa saa jo ilmeisesti olla varuillaan kaduilla amerikkalaiseen malliin. Oli eksoottista kuinka Dr Phil antoi ohjeita kuinka pitää olla varuillaan vaikkapa pankkiautomaatilla ja pysäköintitalossa hörhöjen raiskaajamurhaajien varalta. Phil kertoi itse jutun kuinka he vaimonsa kanssa kulkivat autiolla kadulla ja heitä kohti tuli mies. Phil kertoi, kuinka hän huusi miehelle: "Seis, mene pois!" Mies oli luikkinut noloissaan tiehensä. Silti hän saattoi olla viaton vastaantulija. Amerikkalaisuutta tämäkin.

Toinen pieni huomio matkustamisesta ja venäläisistä. Silja-Linella menee tosiaan ehkä huonosti. Aatonaattona Turusta Tukholmaan menevä laiva oli lähes tyhjä. Samoin Ruotsin puolella. Siellä eri puolille maata kulkee on Silja Expressiksi kutsuttuja bussireittejä, joissa nähdäkseni matkustaa vain laivamatkalaisia. Mennen tullen suuret turistibussit olivat lähes tyhjiä ja parhaimpaan sesonkiaikaan. Kukahan ne bussit maksaa, Siljako? Ei ihme että tappiota tulee. Suomalaiset siirtolaiset ja muut mahdolliset matkustajat ovat niin varakkaita, etteivät he enää kulje busseilla, jos nyt matkustavat ollenkaan. Samalla lailla tänne saarelle tulevat bussit ovat puolityhjiä. Ihmiset kulkevat mieluuten omilla autoillaan, maksavat kallista bensaa ja muita pienauton kuluja kuin maksaisivat korkeita bussilippuja. Sillä kalliita nekin ovat; jostakin bussiyhtiöiden pitää repiä tulosta.

Tukholmassa oli alkamassa mielenkiintoinen liikennekokeilu. Tukholman Cityn ruuhkaliikennekokeilu. Ruotsalaiseen tapaan siellä naristiin viranomaisten päätöstä vastaan. Kokeilu on tulosta vihreitten yhteistyösopimuksesta sossujen kanssa. Kerrankin vihreät olivat hyödyllisiä. "Tullien" kohdalla oli asennettu kameroita, jotka lukevat rekisterinumerot. Jotkut varastelivat numeroita ja tekivät muuta filunkia, jotta välttyisivät maksamasta. Suurin osa maksaa kuitenkin kiltisti. Autojen tuulilasiin voi kiinnittää laitteen, joka helpottaa automaattista maksamista, sillä työlästä se maksaminen on ja sakkolisät rapsahtavat helposti inohtajalle.

Kokeilu kuitenkin on tietojen mukaan näyttänyt onnistuneen. Yksityisautoilu on vähentynyt. Ihmiset käyttävät julkista liikennettä ja muita luovia ratkaisuja enemmän. Kaupungin keskustat ovat tukehtumassa autoihin. Se ei ole ollut viisasta eikä viihtyisää vaikka autoilulla onkin puoltajansa. Nähtäväksi jää miten jatkossa. Jotakin pitäisi keksiä täälläkin julkisen liikenteen edistämiseksi ja yksityisautoilun vähentämiseksi. Se on syöpä, joka tuhlaa hupenevia luonnonvaroja, suuntaa kuluttajien varat turhaan kuluttamiseen ja jopa alentaa kansanterveyttä vähentämällä liikuntaa. Polttoaineen hinnalla ei näytä olevan ratkaisevaa vaikutusta. Hinnankorotusten tulee olla vielä huomattavampia, jotta jotakin tapahtuu.

No, venäläisistä minun piti kirjoittaa. Paluumatkalla olinkin sitten hukkua venäläisten mereen. Pietarilaiset olivat olleet ostosmatkalla Tukholmassa ja tuottivat Siljalle edes jotakin kilinää kassakoneisiin. Ajattelin, että tässäkö niitä sitten on, niitä romanttisen runoilijan ihannoimia venäläisiä. Hyvin toimeentulevan näköisiä he tosiaan olivat. Naiset olivat naisellisia ja miehet miehekkäitä. Varmasti tässkin joukossa oli riutuvia ja sensuelleja teetä tai vodkaa juovia henkeviä, Pushkinia lausuvia, kiihkeitä sieluja vaikka ne kiihkeimmät tuskin lähtevät turistimatkoille. Harmitti kun ei heidän kanssaan osannut jutella. En ryhtynyt edes yrittämään englannilla siinä tungoksessa mutta katselin ja kuvittelin.

En ole koskaan käynyt edes Pietarissa. Viipurissa vain kerran kolmisen vuotta sitten. Ajatella, että tässä ihan vieressä, saman taigametsän sisällä, on miljoonakaupunki. Maalaisen ei kannata edes lähteä Turkuun töppäilemään. Bussit ajavat ohitseni, kun en näe, enkä ehdi niitä pysäyttää. Surkuhupaisesti tupeksin kahteen otteeseen tällä viikolla. Toisen kerran menetin kokonaisen päivän, kun tulin tuntia liian myöhään linja-autoasemalle, kun työvalmentajaopiskelijoiden piti lähteä tutustumisretkelle Naantaliin. Ajattelin, että onko tämä nyt sitten dementiaa, jota velipojalla on. Tulin sitten tulokseen, että: OLEN AINA OLLUT VÄHÄN HÖLMÖ. Mitään uutta tämä ei ole.