En minä jaksa olla kirjoittamatta

Hitsi vieköön! On se jo mennyt niin paljon veriin.

Aurinko paistaa täällä etelässä. Maa on lähes yhtä paljas kuin vuosi sitten, kun kävin täällä ensi kertaa. Sivutiet ovat liukkaita, mutta isoja myöten käy juosta. Varmasti vielä tulee pyryttämään, mutta aurinko paistaa jo keväisesti. Talviunet saa pian jättää mesikämmenille. Valoa riittää jo viiteen asti. Sama uskomaton sampolappalais-ilmiö joka vuosi. Valo voittaa pimeyden, jonka olemassaolo antaa kuitenkin elämälle mukavaa särmää. Kuinka hyvä onkaan elää täällä erilaisten vuodenaikojen maassa.

Varmaan hyviä tietokoneita, näyttöjä ja televisioita viskataan kierrätykseen. Tältä näytti ainakin jossakin tv:n pätkässä. Monelle, vielä tietokonemaailmasta osattomaksi jääneelle niistä olisi hyötyä. Tämä on slit o släng- yhteiskunta. Vein ikivanhan tietokoneeni ja pöydän pyörän ja peräkärryn yhdistelmällä yhdelle asiakkaalleni, jolle word padista tuntui olevan todellista iloa. Olen opettanut hänelle muutamana päivänä alkeita ja meillä on tosi mukavaa. Olen kiltti opettaja ja nautin taas siitä työstä.

Huomenna presidentin vaalien jännitysnäytelmä huipentuu, ehkä jatkuakseen vielä pari viikkoa. Olen niin epäpoliittisen naiivi, että kaikki presidenttiehdokkaat periaatteessa kelpaisivat minulle. Kyllä se Halonenkin, vaikka olen oppinut epäilemään hänen edustamaansa näennäisradikalismia. En luota hyviin tarkoituksiin. Vähiten ehkä Soini. Eri asia on sitten ehdokkaitten taustajoukot, joista löytyy patataantumuksellisia hirviöitä varmaan kaikista.

Asiantunteva, luontevasti esiintyvä Hautala, naissukupuolen toinen edustaja, vallan viehättävä. Suomi saa olla ylpeä ehdokaskaartistaan. Ainoa vika on, että nykyajan presidenttiehdokkaat ovat niin nuoria ja lapsenkasvoisia . Toista oli ennen. Vanhat ukot herättivät luottamusta. Jopa Pöysti Paasikiven hahmossa. Pääministeri on sympaattinen ja asiantunteva. Hän on pärjännyt yksityiselämän karikoista, on kunnollinen ja empaattinen. Hän ymmärtää kansainvälistymistä. Voisin hyvin äänestää Vanhasta, jo veren perimänkin, maalaisliittolaisuuden vuoksi.

Silti taidan yhä pysytellä Niinistössä. Jos tulee toinen kierros, vain hän pystyy esittämään jonkinlaisen vaihtoehdon. Ideologiat ovat ohentuneet, maallikon on vaikea ymmärtää, onko ehdokkaiden välillä olennaista eroa. Jotain sellaista voisi aavistaa, jos Niinistöstä tulee toinen pääehdokas ja toinen kierros tulee.

Blogimaailma

Kuukauden blogitauon aikana on ilahduttanut se, kuinka kaiken aikaa syntyy uusia ja kiinnostavia julkaisuja. Olen lukenut ahkerasti niitä ja vanhoja. Kemppisen erityisesti kuvien käyttämistä koskevat pohdinnat ovat olleet antoisia ja Blogisiskon pohdinnat ovat tuoneet maallikolle ymmärrettävyyttä. Jospa Kemppinen vielä kävisi läpi esim. yksityisyyttä koskevaa lakia ja sen soveltamista, mitä olen pyytänyt häneltä sähköpostissa. Siitä voisi olla muillekin kirjoittajille iloa.

Itse olen joskus ehtinyt miettimään alkaisinko julkaista Ekokylän päiväkirjaa, joka alkaa joulukuussa 2000 ja jatkuu pari vuotta. Olen yrittänyt sitä käydä läpi, mutta olen huomannut, että jollen pistä tekstiä tuuttiin/nettiin minulla ei ole motivaatiota. Jo muutamasta sivusta on herännyt paljon muistoja ja tunteita. En tiedä olisiko niillä muille mitään arvoa. Se on paljon intiimimpää tekstiä kuin maalaisen nettipäiväkirja. En voisi sitä kirjoittaa nimettömänä, koska siinä koko miljöö on lukijoilleni tuttu. Periaatteessa haluaisin siirtyä anonyymisyyteen. Mutta sitä joudun odottamaan vielä vuosia, jos ryhdyn suururakkaan. Tekstillä ei ole varmaankaan oikein muuta rakennetta kuin päiväkirjan kronologia.

Ajattelen siis kirjoittaa edelleen maalaista, mutta en varsinaisesti nykyisestä työelämästäni. Ehkä jälkiviisastelen samaan aikaan julkaisemaani Ekokylän päiväkirjaa, joka saa olla erillisellä blogilla. Siihen en laita kommentointimahdollisuutta vaan huomautukset saa lähettää maalaiseen. Täysi anonyymisyys saa siirtyä muutaman vuoden päähän ja mahdollisiin muihin syntyviin blogeihin. Sillä kahdesta en luovu: Toinen on blogikirjoittaminen ja toinen on netti! Mitä sitä muutakaan meikäläisten tämmöttien ihmisten kuten Leppäsen Preetin ja minun.

Yksityiselämä

Olipa kiva huomata olevansa mukavien lastenlasten isoisä. Juuri niin mukavaa kuin olin odottanut. Haikeata on nähdä, ettei heistä tule suomenkielisiä. Pystynkö koskaan olemaan ruotsinkielellä sellainen vaari kuin haluaisin olla? Pääasia on kuitenkin ihminen. Lapsilla on omat kuvionsa, päiväkotinsa ja ystävänsä. He ovat jo omia ainutlaatuisia persoonallisuuksiaan. Sivullinenhan tulen kieltämättä olemaan heidän elämässään.

Entinen vaimoni on rollaattorilla kulkeva pieni mummo. Minä en vielä vuosiin suostu vanhenemaan. Siitä pitävät geenit, liikunta ja ravinto huolta. En ole päästänyt kuntoani rapistumaan. Vielä käyb käsi ja nousee jalka.