Kommentteja olikin

Ystävällinen lukija huomautti kommenttien moderoinnista, josta olin lukenut, mutta joka ei ollut ehtinyt nousta tajuntaani. Kiitokset. Painoin publish-nappulaa, mutta eivät ne ainakaan vielä näy. Siellä oli 17 kpl hyviä kommentteja. Yksi epäili minua maalaisrouvaksi, minkä ehdottomasti kiistän.

Toinen oli taas nimetön, entinen ekokylätoveri, tällä kertaa ei suinkaan halpamainen selkäänpuukottaja. Jos se kommentti sieltä tulee, niin aion kirjoittaa, että liki kahdeksan vuotta autoin kaikenlaisia mummoja toteuttamaan ihanteitaan, olin sosiaalinen ja ystävällinen, mikä ei suinkaan ole luonteeni vastaista.

Kommentoija viittaa siihen yritykseen, kun yritin parin toverin kanssa saada lopultakin loppumaan sellainen olemassaolo, että vegetoimme toisten kustannuksella. Meillä olisi ollut resursseja, mutta tämäkin kommentoija oli raukkamainen pelkuri, joka ei uskaltanut vaan suostui poispilattujen, syrjäytyneiden nuorten naukumiseen, joista useimmat sitten heti kuitenkin muuttivat pois paikasta. Samoin muutti hän ilmeisesti itsekin kestettyään oloa vain vuoden, pari.

Tähän kevennykseksi lapsenlapsen toilauksia. Kolmivuotias Valter on piparkakkupoikana päiväkodin Lucia-näytelmässä. Hän ei kuitenkaan aio olla Pepparkaks-Nisse vaan Pepparkaks-Valter.

Juuri äskenhän hänen äitinsä oli mukana vastaavanlaisessa kuvaelmassa hehkuvin poskin. Oli kovin tunnelmallista mennä varhain aamulla pimeässä, tervapatojen valaisemaan päiväkotiin olemaan mukana vuosi vuodelta samana toistuvassa traditiossa.