Kansanterveystieteen professori puhui elämänhallinnasta. Se oli malliesimerkki hyvästä luennosta. Hän sai aikaan keskustelua ja ryhmätyönkin. Minulle on yhä uutta hienot Power Point esitykset, jotka tiivistävät luennon muutamaan kalvoon, joiden pohjalta luennoija sitten puhuu vapaasti. Jotkut ovat varmaan kyllästyneet PP-sulkeisiin kuten aikoinaan nimenmukaisiin heittimen kalvosulkeisiin. Luennoijalla oli riittävästi empatiaa, huumorintajua ja ennen kaikkea annettavaa.
Hän keskittyi Aaron Antonovskyn teorioihin elämänhallinnasta. Keskeinen kysymys on koherenssin tunne, joka selittää usein selviytymistä vaikeistakin olosuhteista. Antonovsky näyttää olevan varsin keskeinen tutkija, johon on paljon linkkejä. Tässä on yksi suomenkielinen.
Hän on kääntänyt tradition, jossa tutkittiin sairautta ja huonompiosaisuutta positiiviseksi, mikä keskittyy pohtimaan selviytymistä vaikeuksista.
Luulisinpa, että Ruotsissa tapaamani termi voikukkalapsi käsittelee juuri tätä samaa selviytymisen ihmettä.
Käsitteet: mielekkyys, ymmärrettävyys ja hallittavuus (hallinoitavuus) ovat keskeisiä tässä koherenssissa. En kirjoita tästä enmpää, mutta tässä on antoisa tiedemies, jonka ajatuksiin voi hyvin tutustua netinkin välityksellä googlettamalla.
Osa selviytymistarinoita on varmaan ihmeitä. Maarit Tastula haastatteli tänä iltana erästä 60-luvun radikaalien lasta, joka oli selviytynyt lapsuutensa kauhuista. Oma tarinani ei ole yhtä verinen, mutta on sekin ihme. Ehkäpä selviydyin kirjojen mielikuvitusmaailman avulla. Ehkä se toi sitä koherenssia.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti