On se hyvä virsiä veisata

Jotenkin näin sanoi naapurin poika elokuvassa Maa on syntinen laulu. Virsiä pystyy jokainen veisaamaan, vaikka ei olisi ääntäkään kuten meikäläisellä. Vanhusten asuinyhteisössämme järjestetään joka vuosi yhteinen jouluateria. Nytkin oli pappi ja kanttori mukana. Kanttori soitti syntillä ja lauloi kovalla äänellä, melkein liian kovalla, koska sävyjä ei juuri ollut. Laulettiin Kauneimmat joululaulut-vihkosta.

Laulaminen tekee hyvää. Värähtelyt ovat selvästi hoitavia. Yksikin lähes satavuotias mummi, joka ei kuulekaan lauloi kuuluvalla äänellä ja esitti yksinlauluakin omasta lapsuudestaan, köyhän joulusta. Se oli kovasti luokkatietoinen laulu ja hän puhui myös säätyeroista. Juuri tämä mummi olisi halunnut laulaa, kun leikitin vanhuksia kerhossamme. Hän ei oikein tajunnut opettamani leikin ideaa.

Ruokakin oli hyvää. Kovin herkkää tunnelmaa en kuitenkaan kokenut. Jos muistelen takavuosia Keuruun ekokylän Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet olivat tunnelmallisia. Keuruun silloinen kappalainen, nykyinen kirkkoherra oli oikea rokkipappi, joka säesti lauluja kitaralla ja osasi puhua tilanteeseen sopivasti. Hän oli myös lapsuudessaan viettänyt aikaa entisessä alkoholistihuoltolassa, mikä ekokylä oli.

Ruotsista muistan tunnelmallisia joululaulu-tilaisuuksia. Keski-Ruotsissa useana jouluna kävi oopperalaulaja Esa Ruuttunen joulun aikana laulattamassa siirtolaisia. Suomalaiset laulut siinä ympäristössä liikuttivat.

Jotkut ekokylän joulutkin muistuvat mieleen tunnelmallisina.