Olen sitä mieltä, että paljon voitaisiin siirtää opetustyötä verkkoon. En halua kiistää ihmisen läsnäolon merkitystä, varsinkin peruskoulussa se on tärkeää.
Mutta paljon enemmän nettiä ja tietokoneita voitaisiin käyttää avuksi: Rauta ei oikeastaan maksa paljoa, tieto ja osaaminen maksaa. Vaikka tietokoneet eivät vaikuttaisikaan opettajien työllisyystilanteeseen, ne saattaisivat ainakin helpottaa työstressiä, ainakin aikuisten maahanmuuttajien opetuksessa.
Olen itse aloittanut tietokoneavusteisen opetuksen kokeilun. Kurssinjärjestäjä oli sopinut TE-keskuksen kanssa, että luokassa on neljä tietokonetta, joista yksi opettajalla. Kysyin johdolta, että enkö millään saisi koneita kaikille, koska olen aiheesta kovin kiinnostunut. Ei, oli ensimmäinen vastaus, pitäydymme sopimukseen. Sehän on tietenkin ymmärrettävää, koska kyse on yrityksestä, jonka pitäisi tuottaa voittoa.
Pyysin aluepäällikköä puheilleni, näytin aloittamani Oppitorin ja sanoin, että kyse voisi olla tuotekehityksestä. Hän puolsi minua ja SAIN tietokoneet, mistä suuret kiitokset. Palkka ei oikeastaan merkitse minulle enää mitään, mielekkyys ja jonkin asian aikaan saaminen on tärkeämpää tässä iässä. Kyllä voittoon pyrkivä yritys toimi epäitsekkäästikin, mutta ehkä viisaasti sillä kyseessä on tosiaan merkittävää tuotekehitystä! Olen koonnut yhteen tuhansien ihmisten työtä.
Tuntuu siltä, että oppilaat osaavat arvostaa. Eräs kaveri, korkeasti koulutettu omassa maassaan, on ollut kovasti kriittinen suomalaista SYSTEEMIÄ kohtaan. Nyt hän tuli puristamaan kättäni ja sanoi: Todella hyvä. Lehdessä oli juttu hänen perheestään ja hän kertoi olevansa tyytyväinen nykyiseen opetukseen. KRHM!
Myös venäläisnaiset tuntuvat tyytyväisiltä, tietenkin he jatkavat venäjän puhetulvaansa, kun tapaavat ystävättäriään, ovat kovakorvaisia ja hankaliakin. Mutta viime viikolla oli kuitenkin hetkiä, jolloin olisi kuullut neulan putoamisen lattialle, AINUTLAATUISTA. Vain koneitten tuulettimien humina kuului. Eivätkä he tietenkään pysty katsomaan kovin kauas itsensä ympärille, en ota sanojani takaisin. Mutta kuitenkin, hyvältä tuntuu.
Aikuinen maahanmuuttaja, jonka persoonallisuus on jo muotoutunut, mikä ei sinänsä ole aina hyvä asia, voi ehkä peruskoululaista paremmin arvioida tarpeitaan kielen oppimisessa. Tietokoneavusteiset tehtävät, joita siis on yllin kyllin, voivat olla heille erityisen hyviä ja sopivia.
Materiaali jää verkkoon myös kurssin jälkeen, kotoakin käsin voisi opiskella (periaatteessa). Maahanmuuttajaopetus kasvaa, ehkä tietokoneiden ja netin avulla kustannuksia voisi myös säästää ja silti saada parempia tuloksia.
Hyvältä kuulostaa! Olet tehnyt tärkeää työtä ennakkoluulojen murtamisessa.
VastaaPoistaToistaalta, kaikessa on puolensa.. Yhä laajemmalti sähköiseksi muuttuva todellisuutemme myös kuluttaa sähköä, on riippuvainen sen saatavuudesta -- kirjaa ei tarvitse käynnistää, sitä voi lukea myös savimajassa 'sivistyksen' tuolla puolen. Oppimateriaalien jatkuvuuden kriisi kustannustaloissa on tietysti tämmöisestä kirjaihmisestä hälyyttävää (Tammesta irtisanottiin tai hankkiuduttiin eroon tavalla tai toisella 30:sta kirjatyöntekijästä, käsittääkseni iso joukko oli juuri oppikirjatoimittajia(?). EI kai koululaisiakin istuteta koneiden ääreen, eivätkö he pian saa käteensä enää mitään 'konkreettista', kirjaa, johon lapsen on kuitenkin helpompi palata.
Aikuiskoulutuksessa netti on paras väline, ala- ja yläasteelle kuuluu yhä lähinnä kirjat, siis ainakin mun mielestäni.
Omantunnon pistos tuntuu tosiaankin netin käytöstä, kun ovat olemassa kauniit kirjat. Turrutan sitä ajattelemalla, että energia ei mene ihan hukkaan, vaan muuttuu lämmöksi, jota tosin joskus on liikaakin.
VastaaPoistaToisaalta taas, netin hyvät puolet, opettajien ym. vapaaehtoistyö ja sen saatavuus kaikkialla. Mahdollisuus luovuuteen, jopa kustannustehokkuus, kuluttavathan oppikirjat esim. myös luonnonvaroja.
Sääliähän ei tässä yhteiskunnassa tunneta muuallakaan, kun on rationalisoinneista ja verovaroista kyse.