Kasvoin Valittujen Palojen kertomusten kanssa. Nehän tietenkin esittivät tietynlaisen keskiluokkaisen näkemyksen elämänmenosta, mutta kyllä siellä oli paljon hyvääkin.
Joskus ikuisuuksia sitten siellä oli jonkun mustaihoisen artikkeli, joka saattoi kertoa kuuluisan mustan suurmiehen Booker T. Washingtonin elämästä, saattoi se olla joku muukin. Se oli liikuttava kertomus vanhasta mummosta, joka opetti vapautuneelle mustalle pojalle, että työ, ikkunanpesu, pitää suorittaa hyvin, ei orjamentaliteetilla ja hutiloiden.
Samaa sanon meidän maahanmuuttajillemme, jotka usein tulevat maista, joissa heidän ei ole tarvinnut ottaa vastuuta. Venäläiset, ainakin minun tuntemani ovat yksi esimerkki. Heissä on yhä kommunismin orjan merkki, jota edelsi tsarismi ja maaorjuus, josta juuri ja juuri vapauduttiin. Niistä pitäisi vapautua ja oppia ottamaan itse vastuu elämästään. Tehdä asioita kerrankin kunnolla. Nyt monet Suomeen naidut käyttävät seksuaalisuuttaan suomalaismiesten höpertäjinä. Miehet ovat vähintäänkin yhtä paljon syyllisiä. On pitkä matka kasvaa tämän yhteiskunnan vastuulliseksi jäseneksi, varsinkin kun on aina esimerkkejä "tavallisista" suomalaisista, jotka eivät sitä ole. He oppivat myös loisimaan ja ajattelemaan, että kyllä heistä pidetään huolta ja vaatimaan asioita samoin kuin muutkin suomalaiset, vaikka omaa panosta ei olisikaan.
Hyvää tarkoittava sosialismi tuli, kun Venäjän kansa oli juuri vapautunut maaorjuudesta ja se mentaliteetti pysyi pitkään maalaiskylissä ainakin. Tsarismi oli autoritaarinen järjestelmä sekin, kansa oli taikauskoista ja tietämätöntä. Reaalisosialismi ei tilannetta parantanut vaan päinvastoin. Tuli kaksinaismoraali, puhuttiin hyvistä ja elähdyttävistä arvoista, mutta käytäntö oli toista. Suurimman osan ajasta vielä kammottava terrori päällä. Ei ihme, että se viilsi kansansieluun, jos sellaista on, syviä haavoja. Sitä suomalainen juuri tarkoittaa, kun hän sanoo: ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettais. Toki tuossa "ryssässä" on hyviäkin puolia, paljonkin.
Maata voidaan hallita vain autoritaarisesti ja kovalla kädellä. Luonnonrikkauksiltaan suuri maa ei nouse sitten millään, talouslamaa edeltänyt nousu oli suurimmaksi osaksi öljyn ansiota. Työmoraalissa on suuria puutteita. Neuvostoaikaan oltiin käyvinään töissä, josta oltiin saavinaan palkkaa, työsuoritukset olivat sen mukaisia. Tämä aika vaatisi älykästä työntekoa, ei orjamaista puurtamista, se vaatisi kykyä arvioida mihin kannattaa satsata, mitkä viholliset valita.
Taikauskoisuus rehottaa Venäjänmaalla, kyllä tietysti meilläkin. Elämä oli niin kovaa ja arvaamatonta, että jokainen tilaisuus oli käytettävä juhlimiseen, elämiseen päivästä päivään. Siitä myös alkoholin käyttö ja ylitunteellisuus. Tunteet ovat suurellisia, mutta onko niissä syvyyttä; ne menevät ja tulevat kuin Äiti-Volga.
Samaa problemaattisuutta on mustaihoisissa vaikkapa. Pohjois-Amerikkaa on totuttu pitämään kansojen sulatusuunina, joka on hyötynyt kansojen ja maahanmuuttajien kirjosta. Mutta sata vuotta sitten ei ollut sosiaalihuoltoa hyysäämässä vaan maahanmuuttajien oli opittava seisomaan omilla jaloillaan. Amerikan mustissa orjamentaliteetti näkyy osittain yhä, 150 vuotta vapautumisen jälkeen, miksei sitten venäläisissä. Hyvää tarkoittava ja inhimillinen huolenpito samalla kasvattaa meillekin alaluokkaa, jonka vapautumista orjamentaliteetista saa pitkään odottaa. Toki sillä on hyviä mahdollisuuksiakin aikaa myöden. Pehmeämpi aika, pehmeämmät arvot.
Enkä tarkoita, että suomalaiset olisivat jotenkin virheettömiä, päin vastoin, kyllä mekin kannamme sielussamme kaikenlaisia arpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti