Kävimme työkaverin kanssa retkellä Vaasan suunnalla. Ajoimme pikkuteitä, ihailin vauraan näköistä maaseutua, mutta ulkonäkö saattaa pettää, tähän aikaan vuodesta kaikki vaikuttaa idylliseltä. En muistanut paljoa Vaasasta, siellä käymisestä on jo 4o vuotta. Olin kyllä siellä viikkojakin, mutta paljon isonsiskon määräysvallassa. En kylläkään sitä protestoinut, siskon mies eli vielä ja hän oli kultivoitunut ulkomaalainen, joka oli käynyt hienon diplomaattikoulun Wienissä ennen sotaa. Hän oli myös "hienommasta" perheestä kuin me, mutta se oli ollut täynnä bergmanilaista tuskaa. Ensimmäisessä avioliitossakaan hän ei ollut onnellinen. Hänen lapsensa eivät edes tulleet hautajaisiin, eikä hän ollut ollenkaan paha mies.
En vielä silloin uskaltanut puhua ruotsia, mutta englantia jotenkin. Hän oli toiminut ison eteläruotsalaisen lehden toimitussihteerinä. Valitettavasti hän kuoli syöpään ennen kuin uskalsin ruveta puhumaan ruotsia, kun olimme kaikki muuttaneet Ruotsiin. Hän oli vanhan koulun lehtimies, jolla oli korkea lehtimiesmoraali.
Kävimme Raippaluodon saaressa yli komean sillan ja menimme niin kauas kuin tie vei Björköbyn Svedjehamniin saakka. Sielläkin asti oli harlikkamotoristeja, Vaasan torilla niitä oli paljon. Lehdessä luki, että pyöriä odotettiin 10000 kpl. Kävelimme vaellusreittiä n. 6 km, mustikoita olisi tulossa, kunhan ne saisivat vettä. Polulla tapasimme perheen, jonka mies puhui niin h:n päälle, että kysyin mistä se on peräisin. Arvasinkin oikein, ettei se ollut Pohjanmaan h vaan aito lappilainen, Sallasta.
Paluumatkalla kävimme Stundarsissa ja Maalahdella ja katsoimme reunalta ainutlaatuista meteorin tekemää maisemaa, Södefjärdiä. Ajoimme kauniin vihreän maaseudun läpi Seinäjoelle. Katsoimme Auto oli vanha ja kovaääninen pakettiauto, kaveri melkein yhtä huono kuski kuin minä, mutta hän ei tehnyt virheitä kuten minä joskus teen. Ostin Vaasasta 38 € maksavan peruspuhelimen, simpukkamallia. Siinä ei kai ole mitään hienouksia, mutta se on pientä kokoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti