K-märkt

Käytin tuota ruotsalaista ilmaisua, joka tarkoittaa suurin piirtein: säilytettävä kulttuuriarvojensa tähden. Näin on nyt käynyt, historian siivet ovat havisseet aivan lähelläni. Olen tavannut, istunut saman pöydän ääressä, toki puhumatta, Juhapekka, Naula, Tolvasen, ikinörtin, legendaarisen bloggauksen veteraanin kanssa. Siihen aikaan hän teki itse sivunsa alusta alkaen kuten silloin oikean kansalaisjulkaisijan pitikin, nyt hän on alentunut valmiiseen alustaan.

Minä en kysele koskaan, mutta minulle kerrotaan. Olen käsittänyt, että hän on jotensakin idolini Olavin palkkaamana. Näin hänet talvellakin, mutta hän on yhä jäljellä ja tulee päivittäin työskentelemään tietokoneensa ääreen seinäntakaiseen huoneeseen ekokylään. Mitä hän siellä tekee, en tiedä. Olavi on persoonallisuus, josta pitäisi tehdä kirja. Olen kirjoittanut hänestä useasti.

Muistan kuinka sydän pamppaillen luin blogia aloittaessani Tolvasen kirjoituksia: Tällaista siis on kun on bloggaaja. Keskisuomalainen teki hänestä myös näyttävän jutun. Jotkut hänen ilmauksensa ovat saavuttaneet klassikon aseman. Nettiadresseissa on vetoomus, jossa toivotaan, että hän aloittaisi taas bloggauksen, vaikka onkin saanut elämänsä ensimmäisen melkein oikean työpaikan. Minäkin yhdyn vetoomukseen, vaikken ole vuosiin lukenutkaan Tolvasen postauksia - ja kuten osoittautui, en olisi voinutkaan. Adressissa puhutaan täyttä asiaa: bloggaamisen olemus on:

"Tolvasen päiväkirja on yli seitsenvuotisen olemassaolonsa aikana vaikuttanut kokonaisen netinkäyttäjäsukupolven kokemusmaailmaan ja noussut eräissä piireissä miltei kulttiasemaan. Vuosien saatossa on seurattu Juhapekan naisseikkailuja, gradun valmistumista, täytekynäharrastusta, Linux-säätöjä ja ruokaostoksia, eletty yhdessä hänen elämänsä nousut ja laskut. Nyt kun päiväkirjaan ei ole enää tullut päivityksiä, monet uskolliset Naula-fanit tuntevatkin itsensä miltei hylätyiksi."