Uudet housut

Tämä päivä meni ihan niin hyvin kuin voi kuvitella sellaisella, jolla on uudet housut jalassa, ne kirpputorilta ostetut. Huomenna saatan laittaa pisteiksi Ö:n päälle uuden takinkin, sen jonka hintaa tingin alas SPR:n kirpputorilla.

Kävimme työtoverin kanssa tänään Ilmajoella, Koskenkorvan tehtaassa. Siellä ei ole pullotusta, yhdyshenkilön mukaan tehdään vain mäskiä, mutta kyllä artikkelissa sanottiin, että myös tislataan. Yhdyshenkilö sanoi, että kävijöitä piisaa ja ihmetteli, miksiköhän. Täältä tulee se pohjalainen huumori, jota Tuurikin viljelee.

Sanoin kaverille, että olemme aika turhia henkilöitä kuin mormonisaarnaajia, jotka myös kulkevat kahden. Huomioni on, että yleensä kaikki ihmiset ovat mukavia. Jopa opiskelijat tuntuvat peräti fiksuilta ja osaavat hyvin suomea, vaikka kyllä minä omiani puolustan ja heistä pidänkin, ei sillä. Kurikassa puhuttelin vanhahkoa paria hautausmaalla ja pian sieltä alkoi tulla mukavaa juttua. Kysyin, että onko täällä joitakin valtakunnallisesti kuuluisia, mutta heidän ihmisensä olivat aika outoja suuruuksia. Tunnistin kyllä Eero Piirto -nimisen komeäänisen laulajan nimen. Mietaan vaimonkin tunnistin; anteeksi jos hautasin hänet turhaan. Minulla on se mielikuva, että hän oli nimeltään Minna; kaikkea sitä pitää ihmisen muistissaan kantaa.

Kysyin aikaisemmin eräältä pitsabaarin vastaavalta, kun hänellä oli kokemuksia -myös Itä-Suomesta, että kummat ovat parempia. Hänen mielestään pohjalaiset. Mummut kyselevät ja juttelevat. Savolaisten maine meni; heidänhän piti olla niin maailmanmiehiä ja naisia ja nyt pitsapaakaritkin todistavat toisin.

Katsoimme vähän nähtävyyksiä ja sitten toisella periodilla voin hakeutua niihin enemmän. Ilmajoella näimme keskustan nähtävyyksiä, mm. Ilkan kentän.

Keksin, että kun minun pitää tulla tänne vielä kolmeksi viikoksi, yritän tehdä välttämättömyydestä hyveen ja tarjoudun kahteen kouluun, missä on harjoittelijoita, useaksi päiväksi minäkin luokka-avustajaksi. Oikeastaan minun pitääkin, mutta en voinut ajatella mennä sairaalaan, kauppaan tai kirjastoon, mutta koulusta sentään tiedän jotakin. Olen monta vuotta aikonut ottaa selville, mikä on suomalaisen peruskoulun henkinen tila ja nyt otan pulssia. Samalla aion kysellä, miten on tietokoneavusteisen opetuksen laita. Nykyään, kun en pelkää enää puhua ihmisten kanssa ja menen höpöttämään kenenkä kanssa tahansa, saan kyllä ihmiset avautumaan.