Miltä tuntuisi, jos ekaluokkalaisten ja jopa eskareitten eteen työnnettäisiin tietokone, unohdettaisiin horjuvin ja hikisin käsin piirretyt pukstaavit ja ruvettaisiin jo heti koulu-uran alussa kirjoittamaan tietokoneella. Olisiko se suoranaista lasten pahoinpitelyä?
No, niin tehdään jo ja jopa Suomessa. Norjalainen Arne Trageton, professori, on kehittänyt lukemaan opettamisen menetelmän kirjoittamisen avulla. Suomessakin on pidetty pilottikursseja, joissa guru itsekin on luennoinut. Trageton kouluja on ainakin Ruotsissa ja Norjassa ja tuloksia väitetään hyviksi.
Tosin olen väittänyt, että kaikki opetuskokeilut ovat tuomittu onnistumaan itse kokeilun aiheuttamien efektien ansiosta, kuuluisan Hawthornen efektin.
Trageton -menetelmässä kirjoitetaan aluksi aavekirjoitusta, painetaan näppäimiä ja leikitään kirjoittamista. Opettaja tulkitsee sitten tuotoksen perinteiselle kielelle. Käsin kirjoittamistakin harjoitellaan sitten ehkä kolmannella luokalla.
Ruotsalaisen Multimediabyrån sivuilla on selostus metodista ja reportaasi koulusta - ja perustelut ovat hyvät. Monilla lapsilla motoriikka on vielä ekalla kehittymätöntä ja tämän menetelmän ansiosta heissä kehittyy kertomisen traditio.
Tilanne käytännön työpaikoilla on useasti sellainen, että tietokoneita on, mutta niitä saa huoltaa vain siihen koulutettu henkilökunta, joka ei ehdi auttamaan. Tietokoneilla ja netillä on toistaiseksi se ominaisuus, että ne yhä pakkaavat kaatumaan ja varmaankin lasten käsissä yhä varmemmin.
Trageton -linkkejä: HS, artikkeli, GR Utbildning,
Opettajat ja koulujen johtajat painottavat, että tietokone on vain yksi työväline muiden joukossa eli että se tarkoittaa käytännössä: emme ole kiinnostuneet, emme osaa, emme usko siihen, jopa pelkäämme. Mitä muuta tietokone sinänsä olisikaan kuin työkalu, mutta se on huomattavasti hienompi työkalu kuin verstaan lattialla tajutaan.
Kuulin uutisissa, että taas pyritään satsaamaan keskustietokoneisiin; se ehkä auttaa kaatuilemisongelmissa - vaikka saattaa tuoda pahempia - systeemeillä kun on taipumus kaatuilla ja seurata entropian lakia eli kaiken pilaantumista ja maallistumista ja hajoamista.
Olen vuosien mittaan haravoinut nettiä ja pitänyt myös silmällä koulumaailmaa. Linkkejä ja hyviä käytäntöjä on ympäri maailmaa, Suomessakin on paljon pioneereja.
Ehkä taustalla on myös pelkoja alan rationalisoinnista. Joskus, varsinkin myöhemmillä asteilla koulu saattaa siirtyä ainakin osaksi koteihin, etäopetus lisääntyy. Lukiossa sellaista kai on jo paljonkin. Nyt tuntuu vielä, että pelkoa ei ole. Tietokoneavusteinen opetus tarvitsee ohjaajan tukea ja virikkeitä. Tilanne on vaikea, koska ammattikunnalla on kosolti epäluuloja ja koulutustarvetta. Koulun tehtävä on myös toteuttaa piilo-opetussuunnitelmaa eli totuttaa nousevaa polvea odottamiseen, mielipahaan ja toisten kanssa toimeen tulemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti