Tunteita herättävä Internet täyttää kaksikymmentä vuotta Suomen osalta. Muistan povanneeni tämän kaltaista nettiä jo 25 vuotta sitten, silloin ajattelin lähinnä opetusalaa, tiedon ja kuvien saatavuutta. Pettymys on kuinka, vähän se on vaikuttanut käytännön koulutyöhön. Jo lähes neljäkymmentä vuotta sitten opiskeluaikana jossakin seminaarissa hahmottelin nykyisen kaltaista matkapuhelin- telefoniaa, kuvittelin, että sillä olisi demokratiaa edistävä vaikutus, mutta kuvittelin turhaan. Vaikutus on lähes päinvastainen. Itse asiassa aina kun kohteiden välisiä siteitä tulee lisää, se vain hämmentää ja tekee runsauden vaikeaksi, jos ei mahdottomaksi, käsitellä.
Nyt kun esim. mediassa elämme runsauden sarvessa, emme ole tippaakaan valistuneempia, vaikka hienoja ohjelmia ja artikkeleita olisi joka sormelle. Se on kuin hölmöläisen täkki, kun toisesta reunasta tuntuu lämpimämmältä, toisesta falskaa. Ajan puute, vuorokauden pituus, asettaa rajansa. Jos vielä olisi ihmissuhteita, muuta sosiaalista elämää, työtä, harrastuksia, kirjojen lukemista, tilanne olisi aivan mahdoton. Liika on liikaa.
Paradoksaalista kyllä valistus ei lisäänny, emme ole yhtään sen sivistyneempiä kuin ennenkään, ehkä päinvastoin. Taikausko ja kultit lisääntyvät, uskonto pitää pintansa - ehkä hyvä niin.
Silti netti ja mobiili telefonia on siunaus, vaikka tarpeista se tuskin on kehittynyt. Tuskin on tarvetta olla aina tavoitettavissa, aina ajan hermolla vaikka nuoret niin kuvittelevatkin. Linkola oli aivan oikeassa, kun hän sanoi, että vanhalla kulttuurilla pärjättäisiin ihan hyvin, mutta samalla väärässä, sillä uteliaalla, leikkivällä ihmisellä on vielä yksi perustarve, mennä eteenpäin, keksiä uutta oli se sitten mitä vain.
Mihin netti ja tietokoneet kehittyvät seuraavan kahdenkymmenen, asiantuntijat eivät tiedä yhtään sen paremmin kuin me muutkaan. Keskittyykö kehitys tekniikaan vai sisältöihin. Tuleeko piiteknologia tiensä päähän ja tulee uusi, onko se sitä tulevan kahden kymmenen vuoden kehitystä? Piilläkin tuntuisi pärjäävän semminkin kun sekin kaiken aikaa kehittyy, mutta varmaankin löytyy uutta, yhä langattomampaa ja mobiilimpaa. Kyllähän niistäkin on puhuttu jo vuosia sitten, vaihtoehtoja on. No, paperimedian ja kirjan katoamista tai ainakin sen valta-aseman menettämistä ennustan, vaikka kirjoja rakastankin ja miksen lehtiäkin.
Ihmisen biologiset rajat käyttää ja ottaa vastaan eivät vain laajene. Ihminen pysynee samana vielä ainakin seuraavat kaksikymmentä vuotta. Futurologiset ennusteet yleensä tuntuvat naurettavilta monilla aloilla, vaikka ei ehkä tietotekniikassa. Sitä kehitystä emme olisi voineet kuvitella.
Yritin kuitenkin täyttää aikkoa ja katsoin yöllä TVkaistasta ohjelmia. Se ei olisi käynyt, jos en olisi ollut nukkunut päiväunia. Näin mm. ohjelman mustalaisista ja islamista. Tuntuu niin säälittävän, ärsyttävän hellyttävältä, että kulttuuriksi sanotaan sitä, miten pitää pukeutua, pöydälle ei saa istua, miten pitää rukoilla ihan ulkoisesti. Miten vanhempia muka kunnioitetaan, mikä on säädyllistä ja häveliästä, kun toisaalta sitä ei esim. romaaneilla ja islamin harjoittajilla edes näytä olevan kaikessa muussa suhteessa ulkopuolisiin.
Minä en yleistä esim. äärimuslimismia koko laajaan ko. uskonnon harjoittamiseen, mutta kohtuuttoman suuri sen valta on. Pitääkö meidän kaikkien olla mukana sitä hiomassa, ehkä pitääkin?
Kun katson nykyistä tilannetta Suomessa tässä mamu-asiassa, en voi olla vetämättä paralleelia 70-lukuun ja vasemmistoradikaalisuuteen. Vaikka kaikki tiesivät, tai olisi pitänyt tietää, Neuvostoliiton kauheudet ja epädemokraattisuus, syntyi silti sitä ihannoiva radikalismi, koska ajateltiin, että ehkä siinä kuitenkin ovat demokraattisuuden perusarvot pohjalla, sillä sitähän siinä toitotettiin. Hyväntahtoista on helppo vetää höplästä. Toisella puolen oli paha USA, josta ei myöskään tiedetty kuin vähän. Minä en mennyt mukaan, koska olin lukenut niin paljon Neuvostoliitosta ja USA:sta ja punninnut kriittisesti.
Nyt tilanne on sama, periaatteen vuoksi vihervasemmisto tarttuu kiinni islamin ja maahanmuuton ihmisoikeusmerkitykseen ja sulkee silmänsä varjopuolilta. Vastustajat taas korostavat näitä liiaksikin. Vaikka perustelut ovatkin pitäviä ainakin osittain, mukaan tulee kiihkoilevaa toimintaa. Tietämättömät ja kansalliskiihkoiset ihmiset ryhtyvät ikävään toimintaan enkä sellaiseenkaan samaistu. Minä jään ulkopuoliseksi kuten 60- ja 70 luvuillakin, en voi kannattaa kumpaakan puolta, koska molemmat ovat väärässä, vaikka ovat osittain oikeassa.
Silti maahanmuuttoa kynsin ja hampain puolustavat ovat nykyajan taistolaisia, nyt he tosin ovat vallan kahvassa ja heillä on vahvoja moraalisia argumentteja: heikomman puolustaminen, köyhyyden lievittäminen, demokraattisuuden lisääminen - pakkaa vain olemaan niin, että hyvät tarkoitukset ihmisen toiminnassa kääntyvät vastakohdikseen. Kehitysavusta tulee riippuvuutta ja aloitekyvyttömyyttä lisäävää, pasifismista alistumista hyökkääjälle, suvaitsevaisuudesta suvaitsemattomuutta, demokratiasta harvojen valtaa, tietotekniikasta ja koulutuksesta tietämättömyyttä, viihteestä tyhmistävää, apuvälineistä ruumiin rappiota, hyvästä ruoasta lihavuutta ja sairautta, rakkaudesta hyväksikäyttöä, ihmisen tarpeiden tyydyttämisestä konsumerismia, tavaran valtaa, maapallon pilaantumista jne...
Asiaan kuulumattomia linkkejä:
Virstanpylväitä IT:ssä
Vanhan Testamentin lukijan niksit
Interaktiivisia tietokilpailukysymyksiä englanniksi
Pun of the Day
Time Capsule
Visible Earth
Classical Music Archives
Old man and the Sea, animaatio
Cartoons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti