Tarkkailija

Katsoin illalla mm. Mark Levengoodin ohjelman, jossa haastateltiin Jouko Turkkaa, jonka puheilmaisu, sivumennen sanoen, on aivan kauheaa. Hän ei yksinkertaisesti osaa puhua sivistynyttä kieltä. Hän muodostaa omia sanoja, kun ei löydä sopivia. Siitä tulee jonkinmoinen syvällisyyden vaikutelma. Mies saattaa olla aivan tyhjä päästään. En ole koskaan nähnyt yhtään hänen ohjaamaansa näytelmää, tv:ssäkin näin Seitsemän Veljestä, joka vaatisi toisen katsomisen. Silloin se vain ärsytti.

Turkka on ilmeisesti katkeroitunut, koska ei saa työtilaisuuksia. Hän oli mielestään kertonut ammattisalaisuutensa toisille ja teatterit turvautuvat kopioihin alkuperäisen sijasta. Hänen entiset oppilaansa ovat Turkan korostaman ruumiillisuuden sijaan palanneet älyllisempään ilmaisuun. Silti tuossa äijässä on vissiä "nerollisuutta". Muistan kuinka hän televisoiduissa jaksoissa teatterikouluopetuksessaan ohjasi oppilaansa kuuntelemaan ja matkimaan sitten busseissa ja muilla julkisilla paikoilla tapaamiaan ihmisiä, se oli hyvää. Tuossa eilisen ohjelmassa hän myös esitti syvän halveksuntansa siitä tavanomaisuudesta, joka teatterissa on vallalla. En tosin tunne teatteria, mutta voin aavistaa. Se minkä ymmärtää, on tylsää, se mitä ei ymmärrä, kiinnostaa, hän painotti aivan oikein.

Mark Levengoodiin kiinnitin huomiota jo kauan sitten Ruotsissa, kun Suomessa häntä ei tunnettu. Hän oli suosittu ja vihattukin tv-esiintyjä, jonka valttina oli sönköttävä puhe ja suomenruotsalainen aksentti. Hän oli myös huomattavan kiltti ilmaisultaan, vaikka saattoikin esittää rajujakin mielipiteitä. Sitten hänestä tuli tv-pomo ja nyt kukaan ei kieltäydy hänen haastatteluistaan. Tai mistä sen tiedän. Tässä ohjelmassa hänen valttinsa oli murteellinen suomenkieli ja tieto siitä, että hän on Ruotsin tunnetuin suomalainen. En tiedä, miten Suomessa tunnetaan hänen elämänkumppaninsa, Jonas Gardell, joka on hyvä kirjailija ja omaperäinen esiintyjä.

Gardell esiintyy tämän kesän dokusåpassa, jossa julkkiksia on koottu skoonelaiseen linnaan keskuistelemaan ja kertomaan elämästään. Minusta tämän kesän henkilöt vaikuttavat toisen luokan julkkiksilta, Gardellia lukuun ottamatta. Viime kesänä ohjelmassa oli myös syvällisiä persoonallisuuksia. Siinä ohjelmassa Arja Saijonmaa itki sitä, ettei häntä ollut kutsuttu hienoon Skansenin yhteislaulutilaisuuteen - ja tänä kesänä hän siellä sitten olikin. En tosin nähnyt. Skansenin laulutilaisuudessa on tosiaan hieno tunnelma, se ei ole yhtä hailee kuin suomalaiset vastineensa. Pihan mummoista yksi sanoikin, että tunnelmaa oli kun vetäjänä oli Mikko Alatalo. Olin samaa mieltä. En ollut käynyt Suomessa vuosiin ja kun näin Mikko Alatalon ruudussa kaikkine hienoine suomalaisine lauluineen, kyyneltä ja isänmaallisuutta pukkasi.