Supernanny

Katson aina mielelläni Supernannyn eli Lapsityrannit. Siinä Jo Frost -niminen englantilainen lastenhoitaja auttaa ratkaisemaan huonosti käyttäytyvien lasten saamisessa oikeille poluille. Hän puuttuu myös lempeästi mutta päättäväisesti siihen, jos kasvattajat eivät vedä yhtä köyttä. En ole tutustunut taustalla oleviin ideologioihin ja käsityksiin kasvatuksesta, mutta olettaisin niiden olevan lähellä ns. behavioralismia, samaa jota myös toinen suosikkini dr Phil edustaa.

Viimeksi näkemissäni jaksoissa Supernanny on toiminut USA:ssa, ehkäpä jo pitkäänkin. Kaava on sama. Näytetään ongelmalasta ympäristössään, Jo Frost tulee apuun, tarkkailee päivän, puhuttelee vanhempia ystävällisesti ja rohkaisten mutta tarttuen käytöksen ongelmiin. Hän esittää usein päiväohjelman, joka korjaa aterioiden, nukkumaanmenon, kontrolloimattoman juoksemisen yms. ongelmia. Kuvassa on mukana ns. naughty corn, jota käytetään rankaisupaikkana. Jo opettaa aikuisia konkreettisesti laskeutumaan lapsen tasolle, kun häntä pitää puhutella auktoriteettina. Ääntä mataloitetaan, liiat pulinat pois, silti hellyys ja rakkaus ovat mukana. Ohjelma pitää yksinkertaisesti nähdä, jotta kaavan ymmärtää.

Lasta pitää palkita rankaisemisen lisäksi. Rankaisu on tuotu kohtuulliselle tasolle. Se ei ole koskaan lyömistä, eikä huutamista. Ei jankuteta myöskään. Aina myös sanotaan, miksi rangaistaan, puhutaan lapselle kuin järjelliselle olennolle.

Ainakin ohjelmien mukaan kaava toimii aina. Saattaa olla, ettei epäonnistumisia näytetä. Vanhemmat useimmiten myöskin sortuvat vanhaan ja virheelliseen, mutta Jo tarkkailee perhettä videon välityksellä ja korjaa virheet ja harjoitellaan uudelleen.

Olen sitä mieltä, että supernanny-pedagogiikkaa pitäisi opettaa yleisesti. Se ei ole lasten rääkkäämistä kuten tällä keskustelupalstalla väitetään. Kun käyttäytyminen paranee, tulee myös mahdollisuuksia rakastaa näitä entisiä kiusankappaleita ja aloittaa positiivinen kierre, tehdä mukavia asioita yhdessä.

Silti minusta tuntuu, että olisin vielä paljon huonompi kuin vääriin menetelmiin sortuvat vanhemmat, jos joutuisin tekemisiin häirikkölapsen kanssa. Onneksi lapsenlapset eivät sellaisia ole. Silti minua haluttaisi puuttua joihinkin heidän perheensä juttuihin, esimerkkinä välipalat. En antaisi lasten syödä tunteihin ennen ateriaa. Myös liian lähelle isoa tietä sivitieltä pyöräilemisen haluaisin kitkeä pois. Lapset myös tappelevat, kumpikin syyllistyy välillä epäreiluihin temppuihin, niihin puuttuminen on vaikeaa. Varmaan syksyllä joudun olemaan myös auktoriteettina enkä vain kaiken sallivana vaarina.