Packrats

Tuuli reippaasti, aallot kävivät, vesi oli lämmintä, ilmassa tuntui kylmältä tuulen johdosta. Uin vastatuuleen selin, koska en halunnut hörpätä vettä. Takaisin tulo oli nopeampaa. Pian vesi jäähtyy tuossa tuulessa, pohjasta nousee kylmempää vettä.

Löysin jäteastioiden vierestä hyvän pöydän. Metallinen runko, levy laminaattia. Pyyhkimällä siitä irtosi lika, siitä olisi ollut vaikka varastoon hyllyksi, mutta otin sen ruokapöydäksi keittiöosastoon. Pieni asuntoni muuttui entistäkin kompaktimmaksi ja funktionaalisemmaksi. Vaikka tietokoneet vievät suuren osan, on muutakin pöytätilaa. Pöytä on samanlainen kuin minulla oli Ekokylässä. Jos joku sieltä kävisi, luulisi varmaan, että olen pihistänyt yhden.

Tuosta tavaroiden hamstraamisesta näin dr Philissä ohjelman. Oli hyvä perheenisä, joka oli muuttanut omakotitalon kauhistukseksi. Hän ei voinut heittää mitään pois. Kaikella oli tunnearvoa tai mahdollinen käyttömahdollisuus. Hänellä oli kissoja, jotka olivat sotkeneet lisäksi. Dr Phil oli hellä miestä kohtaan, ei tilannut firmaa ajamaan kaikki pois, kuten joissakin vastaavissa ohjelmissa on tapahtunut vaan järjesti miehelle mahdollisuuden järjestää sieluaan kuntoon ensin. Edellinen juttuni idyllisessä saaristolaismaisemassa sijaitsevasta "laittomasta" romuyrityksestä, joka on viranomaisten kanssa törmäyskurssilla (törmännyt jo) kertoo myös tästä miehen tunne-elämästä enemmän tai vähemmän karun kuoren alla.

Tunnistin paljon asioita. Olen kerännyt paljon. Kellarissa minulla on kokonainen huone tavaraa, vaikka asunto ei olekaan täpötäynnä. Ex vaimossa on vielä paljon enemmän tuota hamsterirottaa. Hän ei voi heittää pois edes vanhoja kirjekuoria. Olen joutunut heittämään pois paljon sydän veressä. Tytär heittää surutta pois, mitä hieman paheksunkin: Tämä uusi sukupolvi, tunteeton menneelle! Ruotsista lähdön jälkeen minulla sinne jäi useitakin varastoja, jotka myöhemmin tyhjensin. Ex vaimon autotallin varastossa on yhä tavaraa. Jos nyt täältä lähden takaisin Ruotsiin, tänne jää asunto jäljelle tavaroineen.

Eräs tapa olla keräämättä tavaraa hyllyjen ja huoneiden täytöksi on muuttaa kaikki nettiin. Siellä on aineettomuutta vaikka aivan konkreettista. Olen koostanut blogin sivua, lisännyt linkkejä esimerkiksi. Olen kovasti ylpeä siitä. Se on sekoitus tietoa ja persoonallisuutta. Mukana on tietysti tuo oma blogiosuus, mutta sivupalkeissa on tällä hetkellä suurin ylpeyden aihe. Dynaaminen blogilista tuo lukijan käytettäväksi osan blogien parhaimmistoa. Staattinen linkkilista on pitkän työn tulos. Mukana on Mediaa ja generatiivisia linkkiluetteloita eri aloilta. Ne vievät kaikkialle nettimaailmaan, mutta kertovat samalla mahdottomuudesta yhden ihmisen elämän aikana seurata aikaansa vaikka hän omistaisi sille koko tarmonsa.

Mitä sanoi 4-vuotias tyttärenpoikani minulle puhelimessa: Jag är en gammal avatar. En ensin ymmärtänyt, mutta kun tytär sanoi, ymmärsin heti. Hän elää aikaa jolloin ollaan låtsas, otetaan jokin roolihahmo. Hän on erityisen taitava siinä. Tuo Avatar on eräs heidän seuraamansa piirretty sarja. Vanhempi kuulemma kaipaa jo kotiin piirrettyjen pariin. Hän on seurustellut nyt viikon ruotsia osaamattomien serkkujen kanssa. Luontoa ja merta on saatu tarpeeksi Merikarvialla. Hän olisi valmis lähtemään kotiin.