Pari koleaa päivää ja kesä tuntuu jo etäiseltä. Silti haluan vielä järveen. Vesi ei voi kylmetä hetkessä. Kuulin naapurin mummon joutuneen sairaalaan ja istuvan siellä rullatuolissa, samasta vaivasta, joka minuakin vaivaa eli rytmihäiriöistä. Pystyn osallistumaan keskusteluun, kun minullakin on VAKAVA VAIVA. Tosin se ei ole vaivannut viikkoihin ja sen kanssa pystyy näin elämään. Tuo mummo oli toinen niistä, joille aioin tarjoutua tuomaan vettä lähteestä. Toinen on jäljellä. Tänään on ensimmäinen sangollinen lopussa ja aion käydä hakemassa täydennystä.
Koin palautuman lapsuuteen, kun pyöräillessäni, pensasaidan läpi syöksyi raivokkaasti haukkuva piski. Pienen säikähdyksen jälkeen poljin vinhaan vauhtiin. Lopulta koira väsähti. Yleensä tuollaiset ärhentelevät koirat eivät pure, sen muistan lapsuudesta, jolloin niitä oli paljon, yksi meidänkin pihalla. Mitenkähän Tuire Kaimio opettaisi koiralta pois tuollaisen käytöksen, pystyisikö sitä opettamaan pelkällä palkitsemisella? Pystyykö sitä myöskään hakkaamalla tekemään, vihainen koira on vihainen?
En tiedä miten sähköinen kaulapanta vaikuttaisi opettamisessa. Jos minulla olisi rakas hurtta, jota ei haluaisi lopettaa, yrittäisin kaikkeni. Nykyään ei vihaisia koiria pidetä irti, varmaankin niitä on lähes yhtä paljon kuin ennenkin.
Tulkoon tässä yksi betraktelse tuosta tämän seudun romumiehestä, jonka metsäaarteeseen vävy tässä niin kovasti ihastui. Mies osoittautui ulkoisesti mukavaksi ja sympaattiseksi. Tosin hän jutteli paljon kokemuksistaan ympäristöviranomaisten, poliisin ja syyttäjien kanssa, heidän "valeistaan ja vääryyksistään".
Onhan tietysti ihan ymmärrettävää, että kun tuollaiset, sikin sokin metsässä, epämääräisissä pinoissa makaavat romukasat kohtaa, se lyö ällikällä ja sitä kysyy, onko tämä sopivaa, kun ympärillä on idylli ja saartistolaismaisema. Pohjavesialueesta oli ollut kyse, ainakin aikaisemmin. Ehkä tuollainen käsittely vaatisi kaikki mahdolliset luvat. Mukana on varmasti vaarallisiakin aineita, autoista valuvia öljyjä, akkuja jne.
Silti romumies on romantikko ja ehkä vähän ekologinenkin. Hän puhui lyyrisesti joistain asioista, jotka ulkopuolisen mielestä eivät koskaan tule toteutumaan, niin suuri oli paikan sekasorto. Itsekseen pystyssä seisomaan kykenevien rasvaisten haalarien sisällä asuu romantikko. Hän puhui hevosista ja hirsitalosta, joka myöskin oli tontilla - kokonaisena siirrettynä. Romumies on ollut joskus puhtoinen vauva, joka on ojennellut pehmeitä nyrkkejään, kuolannut ja päristellyt. Joku sellainen asuu edelleenkin öljyisen kuoren sisällä. Kun sanon katso Vielä Virtaa - sarjan Wesley, saat jonkinlaisen käsityksen miehen ulkonäöstä. Ei siellä sisällä ole rättshaverist.
Silti nämä suomalaisäijät ovat saaneet paljon pahaakin aikaan. He polttavat surutta muoveja, laskevat luontoon kaikenlaista ja ovat itsepäisiä jääräpäitä. Samalla on hyvä, että yhteiskunnan nyrkki yrittää pitää heitä kurissa.
Hänellä on raskaita nostureita ja kuorma-autoja, joilla hän ilmeisesti on yön pimeydessä kuskannutkin kaiken paikalle. Hän harjoittaisi koneiden myyntiä ja metallien erottamista mieluiten eikä riitelisi viranomaisten kanssa. Nyt kun Kauko-Itä huutaa metallia, hänellä saattaa olla metsässä aarre. Tässä on kysymyksessä sama tuttu asetelma: romanttinen suomalainen mies, vastassa koneisto, kumpikaan ei anna periksi.
Tavallisesti koirat tykkäävät minusta, mutta joku viikko sitten yhden mamman pieni lamppuharjaa muistuttava piski alkoi kovasti räkyttää kun kävelimme toisiamme kohti. Sanoin sille vaan lujasti mutta lempeästi pari kertaa: "Rauhoitu!" ja kyllä se siitä asettui. Emännällänsä ei oikein tainnut olla käsitystä siitä että koiraa pitää käskeä. Ihmetteli vaan ääneen että ei käsitä mitä se karvaturri aina haukkuu.
VastaaPoistaSiis meikämanta, jolla ei ole koskaan edes ollut koiraa, näytti osaavan enemmän. Kai se on se kun olen opettajaksi syntynyt, eli kasvattaminen on verissä :)
(Onneksi koira ei ollut luonnevikainen. Eipä tässä siinä tapauksessa paljon kehuskeltaisi)