Kuukauden vaihtuessa maantiet ja Loma-Suomi täyttyivät. Eilen oli vielä hiljaista, nyt ihmisiä oli jo paljon liikkeellä. Virallinen Suomi sulkeutuu ja tilalle astumme me kesäviihdyttäjät. Ehkä kohta huokailen, että aina vaan niitä opastuksia. Vielä tänään lähdin innostuneena kierrokselle. Tietysti työ on kuin näyttelijän työtä, mutta kyllä siinäkin pitää pitää sielu mukana ja kertoa asiat kuin ne olisivat uusia itsellekin ja kertoisi niitä hyvälle tuttavalleen.
Epäilen, että kesäkuun hiljaisuus saattoi johtua polttoaineen hinnoista. Se on asia, mitä kieltäytyy ajattelemasta, sillä koko elämäntapamme perustuu öljylle ja sen aikaansaamalle liikkuvuudelle.
Vaikka tekniikan ihmiset, kuten tuo Ruukinmatruuna pitävät aivan itsestään selvänä, että vaihtoehtoisia polttonesteiden kehittämistapoja on pilvin pimein. Hyviä uutisia on tosiaan esiintynyt, mutta eivät nuo menetelmät esim. tislata esim. turpeesta polttonesteitä, ole niin kirkossa kuulutettuja kuin he antavat ymmärtää.
On mukava saada palautetta, ihmiset hymyilemään. On mukavaa, kun saa vastakaikua ja jonkinlaista keskustelua, vaikka aihe on aina sama, museoalue, talot, esineet ja taustahenkilöt. Tietysti on myös niin, että museoon tulevat jo ennestään hyvät tyypit, jotka ovat kiinnostuneet historiasta. Tässä saa kyllä liian hyvän kuvan suomalaisista.
Huomenna olen ylimääräisen päivän sairaustapauksen vuoksi ja olen ainoana oppaana ottamassa satunnaisia matkailijoita kierrokselle joka täysi tunti. Tänään osasin pitää aikarajatkin, eivätkä opastukset venyneet yhtään yli tuon vajaan tunnin.
Työn orjana ei itse kyllä pääse mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti