Tuomiopäivä nyt?

Bushan on pian entinen presidentti, tämä ei kuvaakaan häntä henkilökohtaisesti vaan systeemin kriisiä

Eräältä uskonnolliselta sivulta on suuntautunut liikennettä blogiini. Itse siteerattu kirjoitus oli asiallinen, mutta uskontohan on monesti kiinnostunut tuomiopäivästä, enkä ole ihan varma onko tuomiopäivä siltikään tulossa. Öljyn hinta on kohonnut, mutta mitä se vaikuttaa maailmaan. Kuljetusten jne. on pakko pelata, maailman talous on rakentunut öljyn varaan. Jokaisesta esineestä ja jokaisesta palvelustakin öljyn osuus on huomattava.

Toivottavaa on, että hinnan kohoamisella on järkeyttäviä vaikutuksia. Että se vähentäisi turhaa huviliikennettä ja varsinkin lentelyä. Makean leivän päivät ovat ehkä ohi. Vaikka osa rikkaan maailman asukkaista on saanut nauttia halvoista matkoista ja korkeasta elintasosta ja se on saattanut olla heille kovinkin mukavaa, silti se tuntuu väärältä, kun ajattelee halvan öljyresurssin järkevää käyttöä. Ihmiskunta voisi olla onnellisempaa, jos se löytää nähtävää ja koettavaa läheltä. Vaikka tietoliikenne ja netti on myös öljyriippuvaista, se ei toivottavasti vielä lopu ja voi pitää maailman avarana.

Suomensin keskeisen osan Matt Savinarin nettisivustoa, ilman lupaa kaiken lisäksi. Se toi blogiini kävijöitä, yhtenä päivänä tuli latausennätys, n.920 vrk. Ei siitä kuitenkaan pysyvää iloa jäänyt. En loppujen lopuksi pitänyt erityisemmin ainakaan niiden keskustelupalstojen sisältöä, joilla sivuni linkit mainittiin kovin erikoisena. Parempi keskustelu on varmaan käyty muualla.

Savinar lukeutuu tuomiopäivän odottajiin. Hän on tehnyt siitä jopa liiketoimintaa. Hänen sivuillaan mainostetaan eloonjäämiskirjoja ja kuivattua ruokaa, jonka myynnistä hän saa tuloja. Hän ei itse tilauksia toimita, mutta sivuilla on kuvia, joissa hän poseeraa tyttöystävän kanssakin siten että keittiön nurkassa on suuria pakkilaatikkoja täynnä kuivamuonaa.

Silti olen edelleen vaikuttunut Savinarin jutuista. Öljyhuipun vaikutus talouteen on silti mielestäni hyvin ennakoitu hänellä ja varsinaisilla teorian luojilla, jotka toivottavasti ovat väärässä. Kannattaisi ehkä tutustua paremmin sivuston keskusteluareenaankin, jonne vilkaisin ohimennen äsken. Ehkä siellä on järkeviä argumentteja paljonkin. Eräs blogini saama kommentti sanoo, että Savinar ei käsittele kunnolla uusinta kaasutustekniikkaa, ehkä ei tosiaankaan. Siinä onkin yksi toivon mahdollisuus. Myös siinä, että hintamekanismi saa aikaan vaihtoehtoisten energioiden kehitysbuumin. Se voi jopa järkevöittää elämistä. Sääli vain kun koko yhteiskuntarakenne on öljyn varassa. Sääli lapsia ja lapsenlapsia, jotka ovat tottuneet autoihin ja helppoon elämiseen. Sääli myös kiinalaisia ja intialaisia, joiden elintason nousun öljypula ja hinnan nousu voi katkaista. Sääli maailman köyhiä. Säälikö myös rikkaita?

Toivoa ei nykymaailmassa ole liikaa, kun ilmastonmuutoksella pelottelu, jota on vaikea väittää vääräksi, pistää mielen todella matalaksi. Näin äsken tv-ohjelman, jossa väläytetään, että merenpinnan kohoaminen voi todella äityä suureksi. Sen rinnalla ihmisen kiistat jossakin Irakissa ja Iranissa ovat todella pienet.

Tunnen itseni vähän moraalisesti ala-arvoiseksi, kun ajattelen, että kyllä tämä kuitenkin minun aikani kestää. Yksilö, jolla voi olla jälkikasvuakin, ajattelee kuitenkin vain itseään ja omaa napaansa, minä ainakin. Pitäisi toimia kansalaisjärjestöissä ja politiikassa. Mutta kun en loppujen lopuksi tiedä, mikä on oikein. Otetaanpa vaikka ydinvoimakysymys ja uusiutuvat energiat. Käsitykset lyövät toisiaan korvalle, emmekä loppujen lopuksi tiedä, mitä on tehtävä. Ristiriitaisia sanomia ja mielipiteitä on niin paljon, että jos ne muutettaisiin vaihtoehtoiseksi energiaksi, öljyntuotannon huippu siirtyisi vuosikymmenillä.

Toisaalta tämä on myös oikeudenmukaista. Rikkaat ja menestyneet eivät loputtomiin saa iloa ökymatkoistaan, -taloistaan, -autoistaan, -elintasostaan, -harrastuksistaan, hienoista työpaikoistaan, jos talouskriisit tulevat. He päinvastoin putoavat korkealta ja kovaa. Meikäläinen pieneläjä voi ehkä muuttaa mökkiin asumaan viljelemään ruokaansa, niin kauan kuin terveyttä piisaa edes vähän. Sitten vain nappi otsaan ja sillä siisti. Ehkä Linkola oli sittenkin oikeassa, mutta ei tarvita uusia hitlereitä listimään ihmisiä, he tekevät sen itse.

Ottaisin mielelläni muutaman tonnin, jos voisin kadottaa autoni pihalta. Toisaalta voin sitä tarvita vielä syksyllä enkä laita myynti-ilmoitusta. Pöljä olin kun koko auton hankinkin. En ole sitä oikeasti tarvinnut. Bussillakin pääsisi ja pyörällä lähialueille. Mopokin vie bensaa vielä siedettävästi. Pyöriä on useita joka sormelle ja varpaalle. Minulla on hyvä sadetakki ja sinivalkoinen sateenvarjo.

Savinarin sivun osoite ja omat suomennokseni ovat sivupalkin alaosassa osoitteina. En jaksa niihin nyt linkittää.