Illalla

Kuvassa on Kemiönsaaren suuri poika Amos Anderson, suurliikemies ja mm. Huvudstadsbladetin perustaja ja päätoimittaja

Luontoelämys: Lähdin myöhään uimaan. Tuuli oli tyyntynyt, on lämmintä ja järvi oli taas ystävällinen. Jokohan Jaakko on heittänyt kylmän kiven, jos on, vielä se ei vaikuta. (Näköjään 9 pvän päästä, kannattaa naattia kesästä, paremmaksi se ei tule.) Olen viime viikkoina kiertänyt pidemmän kautta, ainakin 4 km:n lenkin. Ihailin pientareiden värikylläisyyttä. Viljatkin ovat saaneet vettä ja voivat kai kohtalaisesti. Ei sielun sielua liikkeellä. Olen joskus kesäisin havahtunut iltojen kuulauteen. Paljon on tullut vietettyä sisällä tv:n ja kaiken muun turhan parissa.

En syönyt päivällistä vaan pari munkkia. Kotiin tultuani söin myös kaupasta ostamaani pitaleipää ja närästystä oli. Yritin nukkua, koska yöuni jäi lyhyeksi vahvan kahvin takia.

Oli olevinaan kiirettäkin. Joku oli tehnyt shapluunat ja töpötin laudanpalasille VÄSTANKÄRR 2.8. Mikä tarkoittaa Västankärrin taistelun 200 vuotisjuhlaa. Entinen kirjoitusmuoto oli kai Vestankärr ja se on kartano Kemiön saaressa. Siellä kahakoitiin venäläisten ja ruotsalaisten välillä Suomen Sodassa ja ruotsalaiset olivat vähällä saada vangiksi miehitysarmeijan komentajan Buxhoevden ja hänen esikuntansa. Kenraalin arvomerkit ja juhlapuku saatiin ja vietiin kai riemusaatossa Ruotsiin. Menihän Suomi, mutta saatiin edes prenikat. Ruotsi sai sitten Norjan alusmaakseen ja ikään kuin Suomen korvikkeeksi. Vaikkakin veljeskansoja, niillä on kimurantit suhteet. Norjan piti sitten myös itsenäistyä ja vielä paljon myöhemmin rikastua kuin ruotsalaisten kiusaksi. Ruotsalaisten lempiharrastus oli ja on tehdä norjalaisista pilaa heidän oletetun tyhmyytensä takia.

Kenraalilta ryöstettyjä merkkejä ja asepukua varmaankin säilytetään jossakin Ruotsin museossa menneen suurvallan viimeisinä muistoina. Näillä vesillä epätoivoisesti maihinnousua kuukausikaupalla valmistellut Kustaa IV erotettiin ja vähitellen valittiin sitten Bernadottet Ruotsin valtaistuimelle. Hän oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas.

Opastin myös pari ryhmää joissa oli sekaisin aikuisia ja lapsia. Toinen ryhmä oli kaksikielinenkin. Aika vaativaa yrittää kertoa myös lapsentajuisesti, siten että aikuisetkin siitä jotakin saavat. Mutta ihmiset hymyilivät taas tyytyväisinä, että kai onnistuin jota kuinkin. Lukemieni kirjojen tietojen perusteella muutan vähän kertomustani ja kerron myös vähän enemmän emäntäkouluajasta ja Vretan alueella tapahtuneesta historiasta.

Emäntäkoulun ja maamieskoulun pitäisi olla kai maalaiselle jotenkin tuttua. Minun vanhin veljeni lähti opintielle armeijan jälkeen maamieskoulun kautta. Hän sai hankittua tekohampaat ja lähti koulutielle. Hän oli tuntenut alemmuutta, koska oli ainoa oppikoulua käymätön sisarusparvessa. Hänellä oli päätä ja hän menestyi koulussa ja sosiaalisessa elämässä hyvin, luki sittemmin agrologiksi, löysi emäntäkoulusta (tai melkein) itselleen emännänkin. He eivät jääneet kotitilalle, asuivat siellä hetken, kunnostivat rakennukset, mutta möivät talon, kun veli lähti uusiin pankin konttorinjohtajan töihin etelämpään. Veli on sisaruksista parhaiten pärjännyt taloudellisesti, tosin hän sai kotitilan ilmaiseksi, eikä jäänytkään sitä viljelemään, mutta sai pääomaa toisin kuin esim. minä.

Vaimokin oli ihan hyvissä töissä ja varmaan muutenkin hyvä. He ovat kasvattaneet pari menestynyttä tytärtä, toinen on käsittääkseni juuri tullut Varkauden museon intendentiksi ja toinen on ollut kriminaalihuoltotyössä, pienen lapsen äiti ja on naimisissa miehen kanssa, joka kuulemma on merkittävässä virassa valtion kriisinhallintaorganisaatiossa kuten on muuten toisen veljeni poikakin.

Myös naapurin poika, pikkuserkun - ikäiseni poika, lapsuuteni leikkikaveri lähti samaan aikaan maamieskouluun, mutta hänellä ei ollut koulupäätä.

Tämä Kemiön emäntäkoulu on toiminut vain osan vuodesta. Alussa maamieskoulu ja emäntäkoulu olivat samassa rakennuksessa, emäntäkoulu toimi pääosin kesällä ja maamieskoulu talvella. Sodan jälkeen koulu paloi ja maamieskoulu muutti kylän toiseen laitaan, pappilan pelloille ja emäntäkoululle rakennettiin se komea talo, joka nyt on museon päärakennuksena. Siellä saivat monet tytöt hyviä kontakteja ja emännän taitoja osan vuodesta. Siellä järjestettiin paljon erilaisia talouskursseja ja muita koulutuksia kunnes keskiasteen uudistus ja yhteiskunnan muutos tekivät emäntäkoulun vanhanaikaiseksi 1980-luvulla. Koulu muutti entisen maamieskoulun, sekin oli jo ehtinyt kokea muutoksia, -yhteyteen Brusabyhyn, Kemiön kirkonkylän toiseen laitaan, kymmenien vuosien eron jälkeen.

Koulussa oli hieno puutarha, kotieläimiä: sikoja ja kanoja ainakin. Tytöt oppivat titenkin ruoanlaittoa mutta myös tekstiilitöitä ja myös monia muita taitoja. Moni löysi kumppaninkin ja joskus maamieskoulun pojista. Ulkopaikkakuntalaiset asuivat sisäoppilaitoksessa koulurakennuksessa ja kuri oli kova, mutta sitä osattiin joskus kiertää ja nuorten veri vei myös seikkailuihin. Tytöt osasivat paeta joskus tikkaidenkin kautta ikkunasta ja sitä kautta yritti myös tulla sulhasia. Opettajat ja legendaarinen johtaja valvoivat parhaansa mukaan moraalia ja antoivat tarvittaessa läksytyksiä.

Koulu oli pitkään muodollisesti Nuorisoseuran omistuksessa ja seuran alkuunpanijat sekä myös koulujen olivat Nils Oskar Jansson ja Adele Weman, Vretan voimakaksikko jotka ovat Sagalundin museon tarinan keskushenkilöt.

Talossa on kerrottu kummitelleen kuten vanhassa rakennuksessa kuuluukin ja se on juuri tuo polioon sairastunut, pitkäaikainen ja ankarakin johtajatar Gertrud Ekholm, joka taitaa kulkea yhä portaissa huolissaan talosta ja tyttöjen moraalista.

On olemassa satoja Soppiksen eli Soppakoulun käyneitä entisiä tyttöjä, nykyisiä arvokkaita perheenäitejä ja mummeja.

Amos Andersonilla oli sormensa myös Soppakoulun sopassa. Hän oli koulun suojelija, jonka rahoituksen turvin myös uudisrakennus tehtiin. Häntä pidettiin myös kuin piispaa pappilassa ja kestitettiin hyvin, ja hän toi usein mukanaan myös monia arvovieraita.