Toivoa on silti

Tämä työrupeama päättyi neljäksi päiväksi, jona aikana toinen opaspari saa yrittää parhaansa ollakseen yhtä hyviä kuin me toiset. Itse tunnen itseni kaikensa antaneeksi. Taas ruotsinkielinen opastus kävijöille, jotka nähdäkseni olivat peräisin suomenruotsalaisesta kulttuurikermasta. Erittäin ystävällisiä ihmisiä, jotka antoivat anteeksi murteellisen ruotsinkieleni ja ottivat minut jopa todesta. Olen huomannut, että ruotsinkieliset ilahtuvat, kun suomenkielinen yrittää puhua ruotsia. Hekin sulivat hymyileviksi kuten yleensä muutkin.

Toisessa opastuksessa oli mukava suomenkielinen perhe, joka kanssa kehui, sanoi saaneensa luksusopastuksen. Yleensäkin museoalueelle tulleet ovat harvinaisen miellyttäviä. Jos kaikki suomalaiset olisivat samanlaisia, tämä maa olisi paljon parempi.

Möin myös puodissa aika paljon. Nämä ovat kai sesongin parhaita aikoja matkailijavirtaan nähden.

Kotona odotti kortti isolta siskolta. Hän on tulossa käymään liian aikaisin, sillä tyttären perhe on yhä täällä. Ei yksiöön enää mahdu vieraita, minäkin asustan parvekkeella vierailun ajan. Hänelle ei voi edes soittaa ja kertoa.

Postissa oli tullut myös Ekokylän Aviisi, jossa tällä kertaa oli pari kiinnostavaa artikkelia. Silja oli haastatellut Matti Lampista, jonka minäkin muistin tavanneeni. En varmaankaan olisi osannut saada haastattelusta irti yhtä kiinnostavia seikkoja kuin S. Etunsa on on, jos on nuorehko nainen, se tekee setämiehet herkiksi. Todella kiinnostavia muistoja pakkolaitosajasta. Lampinen oli ollut vartija, väkivahva, joka oli joutunut painimaan hoidokkien kanssa. Kerran hän oli nostanut niskasta, jäihin pudonneen laitoksen johtajan, Kauko Saaren, joka oli ollut jo shokissa. Olisi todella kiinnostavaa julkaista koko haastattelu. Kirjoitan Siljalle ja pyydän. Hän voi sanoa ei.

Toinen juttu oli minun jälkeeni Ekokylässä vaikuttanut kaima, joka on itseoppinut mekaanikko ja keksijä. Todella viisas mies, johon kiinnitin huomiota viime vuonna paikassa käydessäni. Jostain hänenkaltaisesta monitaiturista osasin omana aikanani vain uneksia. Hänkään ei valitettavasti jäänyt pysyvästi asumaan. Hän teki erittäin salaista kehitystyötä omana bisneksenään - katalyyttista palamista, oli aivan itseoppinut, mutta erittäin pätevältä ja fiksulta tuntuva. Hän oli jo aiemmin rakentanut yhden tuttavani, kylässä asuvan pojan kanssa erilaisia härveleitä. Tuo nuori poikakin on kätevä käsistään ja pystyy itsekin tekemään vaikka mitä. Hänen isänsäkin on ilmiömäisen taitava.

En tiedä yhtään tuon miehen sivilisäädystä. Olisi Ekokylälle edullista vangita hänet naisellisella viekkaudella. Paha kyllä, että sellaisessa tapauksessa pariskunnat yleensä muuttavat rakentamaan omaa pesäänsä, sillä monesti energiat valuvat hukkaan jähmeässä yhteisöasumis-muodossa.

Nyt lehdessä on juttu, jossa kerrotaan kuinka kaimani teki romuvarastossa lojuneesta rikkinäisestä kuntopyörästä energiaa tuottavan laitteen, jolla voisi mahdollisesti ladata esim. pieniä akkuja. Juttu on hauskakin kuin mikä! Erään pesukonemerkin moottori toimi generaattorina.

Kaima polemisoi julkaisemaani Savinarin artikkelia vastaan ja hänen argumenttinsa ovat biokaasutuksen suurissa mahdollisuuksissa. Kuten vähän aikaa sitten kirjoitin itsekin, toivoa on oltava, sillä tuomiopäivämentaliteettiin ei parane laskeutua. Tuokin juttu tuntuu sitäpaitsi pätevältä ja perustellulta. Sekin olisi kiva julkaista.

Lehdessä on kolmaskin kiinnostava juttu. Siinä kerrotaan Ekokylässä tapahtuneesta savirakentamis-kurssista oikein elävällä tavalla. Juttu on Siljan käsialaa.

Mukavaa nähdä, että kuitenkin jotakin Keuruulla tapahtuu. Nyt siellä on lähiaikoina pieni musiikkifestari ym. Tervemenoa vain kiinnostuneet.

Minun on huomenna ryhdyttävä jynssäämään asuntoa vieraita varten, sillä raapiutuneet pinnat tuntuvat aina likaisilta. Hetkeksi ne voi puhdistaa kovalla kädellä.