Periaatteet romukoppaan

Kotiin tultua oli pieni tenkkapoo, kun tuuleekin ja olen päättänyt käydä joka päivä uimassa. Järvellä nousee melkoinen aallokko. Päätin, etten lähdekään vaan avaan viinilaatikon, otan muutaman oliivin aromikkaan juuston ja leivän kanssa sekä tuoksuvaa bergamottiteetä. Periaatteet ovat hyvät, mutta niistä pitää osata joustaa. On kolme päivää vapaata keskellä viikkoa ja sitten viikonloppu töitä.

Päivällä reprokuvasin museoesineitä, mutta päivän pelasti äiti kolmen lapsen kanssa, jotka olivat niin innokkaita ja tiedonhaluisia, ettei paremmasta väliä. Lapset olivat vastustelleet museokäyntiä, mutta pian he eivät malttaneet vaan halusivat nähdä yhä uusia kohteita ja kuulla jännittäviä juttuja, joita niitäkin alueeseen liittyy. Keinutinkin heitä ja se oli piste iin päällä. Taas sama naurun remakka kuin ennenkin koululaisten kanssa. Kuulin kuinka he sanoivat äidilleen, että museo on paljon hauskempi, mitä he olivat osanneet odottaa. Jotain tuossa ihan tavallisen tuntuisessa äidissä oli, että hän oli osannut tehdä lapsensa vastaanottavaisiksi.

Yksi lapsista pelkäsi, mutta halusi samalla kuulla lisää juttuja. Käytin kaksinkertaisen ajan heidänkin kanssaan ja äiti osti varmaan palkkioksi avokätisesti museopuodista tavaraa.

Vaikka jutut eivät muutu, pitää kuitenkin osata niitä soveltaa ja kertoa kuin joka kerta ne olisivat uusia. Sama on varmaan näyttelijänkin salaisuus. Onneksi mitä pidemmälle kesä kuluu, tulee enemmän ihmisiä. Minusta on hauskaa opastaa. Jotenkin se istuu minulla selkärangassa, että asiakkaat pitää ensin rentouttaa, sen jälkeen ei ole ongelmaa.

Minulla itselläni on ollut sellainen itsetuntoongelma, että olen ollut vaivautunut, jos olen ainoana asiakkaana ja joku joutuu opastamaan vaatimatonta itseäni. Ehkä olen myöhemmällä iällä oppinut myös vuorovaikuttamaan asiakkaana. Joka tapauksessa opas on pääroolissa, hänellä on se tieto ja elämys, jonka hän jollakin lailla haluaa välittää. Ihan kokonaan ei opastuksen tule olla asiakaslähtöistä, koska silloin jää oppaan anti vähäisemmälle. Eihän teatteriesityskään ole sanallisesti vuorovaikutteista muuten kuin, että kyllä näyttelijä vaistoaa milloin sanoma menee perille. Silti kuulijaa pitää osata lukea ja tarjota hänelle juuri sopivaa. Joskus se menee vikaan.