Eihän täällä sada; siihen on jo tottunut. Lähdin pyörällä ja sain tulla paluumatkan sateessa. Vettä tuli taaskin liian vähän. Olisi tarvittu kaatosateita, mutta jokainen tippa on tarpeen. Lämmin ilma ja tihkusade, ei se juuri tahtia haitannut. En jaksanut lähteä enää uimaan vaan nukahdin iltaunille.
Edes yksi hyvä opastus päivässä riittää. Saa jonkinlaista vuorovaikutusta ja huomaa saavansa asiakkaat mukaan. Sellainen tänään oli, mutta ulkomaalaisen parin kanssa huomasin taas suullisen kielitaitoni vajavaiseksi. Erityisen vaikeaa on kun huomaa, etteivät kuulijatkaan osaa hirveän hyvin englantia.
Mitä sanoa, kun he haluavat analyysin siitä, mitä venäläiset merkitsevät suomalaisille. Sehän olisi vaatinut melkein kokonaisen kirjan. Yritin kertoa, että suhde on monisyinen.
Huomenna tulee merkittävä ryhmä, mutta meidän rivioppaiden ei tarvitse pitää heistä huolta vaan ykköskaarti on tulessa, me odotamme tuleeko tavallisia matkailijoita. Pääopas on tottunut VIP -henkilöihin. Olen nähnyt kuvan hänestä opastamassa Tarja Halosta esimerkiksi, ja voiko juuri vipimpää Suomessa olla. Olen seurannut pääoppaan työtä ja pihistänyt häneltä monia anekdootteja. En kyllä periaatteessa pelkäisi tärkeitäkään opastettavia, sillä tiedän pystyväni simuloimaan asiantuntevaa ihan hyvin. Olen jo niin monta kertaa kokenut tyytyväisiä asiakkaita.
Sain pitää ensi kertaa, minulle teetettyjä housuja. Ne olivat mielestäni onnistuneet. Siinä on napitettavat housut ja henskelit. Kangas oli pesty heti vanhan näköiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti