PIMittää

Anita Rissle esittelee PIMin blogissaan. Ruotsissa oli ainakin ennen mahdoton määrä viranomaisia, myndigheter. Hevosenottolautakunta sotatarkoituksiin kuitenkin ainakin ehkä lakkautettiin, muistelen. PIMin on tuottanut Myndigeten för Skolutveckling ja siinä väännetään rautalangasta muutamia keskeisiä ja erityisesti opettajille sopivia tietokone- ja nettitaitoja.

Vaikeushan on, että sosiaalinen media on pukannut maailmalle tuhottoman paljon tavaraa ja tekee sitä edelleen. Työllä raskautetun opettajan on ihan mahdotonta saada siitä mitään tolkkua ja pelkkä aiheen laajuus lamannuttaa. Olen seurannut vähän omaa, opettajana työskentelevää tytärtäni, eikä hän käsittääkseni ole erityisen innostunut aiheesta, eikä ole jaksanut perehtyä siihen. Kaksi vekaraa kotona vaatii aikansa ja on toki antoisampaa kuin kone.

PIM kuitenkin keskittyy vain oleellisiin ja perusasioihin. Sen puitteisiin on laadittu opettajien jatkokoulutusohjelma ja nettimateriaali on erinomaista. Koska osaan mielestäni näitä asioita, en ole jaksanut kahlata läpi laajaa materiaalia vaan tehnyt pistokokeita. Se on hyvä aloituspaketti kenelle tahansa melko vasta-alkajalle. Vanhaa, kunnon Power Pointia esitellään esimerkiksi ja silläkin pääsee jo pitkälle. Minulle oli uutta, että Microsoftin XP:n omistajille tarjotaan toista työkalua, jolla voi tehdä taiteellisia esityksiä kuvan ja äänen kanssa, Microsoft Photo Storyä.

En rupea uudelleen esittelemään, Anita tekee sen ja paremmin. Ihailen myös tätä harmaatukkaista grandladyä, joka jaksaa olla kiinnostunut näistä asioista. Ei ole kovin yleistä, varsinkaan naisissa. Suomalainen Anne Rongas on toinen hyvä esimerkki, mutta hän on enemmän sisäänpäin lämpiävä. Anitalla on laajempi kiinnostuksen sfääri. Eläkeläisellä on varaa.

Tuossa materiaalissa kerrotaan myös saman Myndighetenin kouluja varten tarkoitetusta ilmaismateriaalista, Multimediabyrån- nimisestä paikasta, jossa on mm. kuva- ja ääniarkistoja. En tiedä miten tarkkoja ne ovat ja päästävätkö ne muista maista käyttäjiä, kokeilla sopii.

Tuossa Viranomaisrekisterissä on vain 243 lueteltuna. Ne ovat kai vain valtiollisia viranomaisia. Muistan kuinka tytär oli pienenä saanut päähänsä tuon sanan, viranomainen. Muistelen, että hän oli kirjoittavinaan kirjeitä, jotka alkoivat: "Rakkaat Viranomaiset..." Saattoi johtua siitä, että leikillämme sanoimme, ettei saa huutaa, viranomaiset tulevat ja vievät muuten.