Illalla potilas aamulla katolla

Odottelen äityykö sydän laukkaamaan tänään. Eilen se sen teki ja vietin illan puoli-invalidina betasalpaajatabletin vaikutuksen alaisena. Aamulla taas kuin en olisi kuoleman kielissä ollutkaan ja taas pyörällä töihin. Joskus vuosi sitten lääkäri luennoi, minulle että kun kohtaus tulee, pitää vaikka soittaa mediheli paikalle. Sanoin, että rytmihäiriö on kuvattu ja tutkittu eikä mitään erikoista ole löydetty, eikä mitään ole tehtävissä. Kuolemaksikaan se ei ensikädessä ole, vaikka eteisvärinä tai flimmeri kuulostaakin vakavalta. Sydämen sähköratojen korjaaminen polttamalla katedroimalla on mahdollista, mutta riskialtista. En jaksaisi mitenkään illalla väsyneenä tilata helikopteria paikalle, kun tiedän, että kohtaus menee lääkkeellä ohi. Lääkäri ei kyllä tätä tiennyt, kun kipakasti kehotti tilaamaan helikopterin. Vaatimattomana ihmisenä minua kauhistaisi, että minun takiani miljoonien peliä vaivataan paikalle. Lääkäri sanoi, että sitten minä kalliiksi tulenkin yhteiskunnalle, jos joudun pitkäaikaispotilaaksi sängyn pohjalle.

Lakaisin kattotiiliä puhtaiksi räystäältä kurkottaen ja kävin välillä keinuttamassa lapsia. On mukava katsoa sitä riemastuksen tunnetta, kun keinu alkaa liikkua. Jokaiselle nousee hymy ja suusta tulevat nauru ja ilon huudot ja kommentti: tämähän on mukavampi kuin Linnanmäellä. Opastin myös ensimmäisen ruotsinkielisen koululaisryhmän. Itse on vaikea tietää, miten se meni ja miltä se kuulosti. Tiedän tekeväni virheitä, mutta luulisin sen sujuvan kuitenkin suht. hyvin. Olenhan tottunut juttelemaan lastenlastenkin kanssa plus tietenkin kaikki vuodet koulussa, jossa oli ruotsinkielisiäkin oppilaita. Jälkeenpäin tietenkin muistaa aina, että jäi pois jotain oleellista. Ruoansäilöntämenetelmät esimerkiksi nyt. Suolaaminen, kuivattaminen, savustaminen, hapattaminen...Suolan määrä selittää oluen käytön, oli yksinkertaisesti jano. Oluthan ei toisaalta ole mikään janojuoma vaan se janottaa entistä enemmän.

Ruoassa pysyäkseni. Sain tyhjennettyä pakastimeni ja myytyä ylimääräiset kantarellit. Jenkkikaapissa on iso pakastinosa ja minulla on ihan riittävästi syksyyn asti. Emännän kantarellisoosi oli paljon maukkaampaa kuin, mitä olen itse koskaan onnistunut tekemään. Lihamureketta ja kantarellikastiketta. Saan ruokalippuja sieniä vastaan. Taidan viedä vielä puolukkahilloni ja sienipikkelsitkin, koska en pysty käyttämään happamia ruoka-aineita, koska erehdyin tekemään viinihapolla uutettua puolukkajuomaa, joka on hirveän hyvää, mutta ei sovi hampailleni. Tein puolukkahilloa ennen kuin hankin pakastimen ja hillot jäivät yli. Talossa on kylmäkellari. Sienipikkelsi on todella hyvää ja sitäkin on paljon. Kerroin viime syksynä blogissani viereisen Rosendalenin kylän metsistä keräämistäni suurista kantarellisaaliista. Puolukoitakin poimin kymmeniä litroja, kun satuin unelmapaikalle. Jos kävisi niin, että muutan vuodeksi (tai moneksi) ulkomaille, talous pitää riisua nollille. Aikoisin kyllä pitää asunnon ja osoitteen Suomessa, ainakin aluksi, mutta kaikki laskut on esimerkiksi saatava menemään suoraan pankkiin esimerkiksi. Postiluukusta ei passaa tulla mitään tärkeää, koska en ole sitä poimimassa.

Yöllä oli ollut taas hallaa, mutta luonto ehkä sen kestää. Lähden aikaisin, liikenne ei ole kovaa. On suorastaan nautinto haistella alkukesän hajuja ja kuunnella ääniä ja katsoa syvänvihreitä maisemia. Kotiin päin tullessa elin vielä opastuksen tunnelmissa, etten juuri huomannut kilometrejä.