Dramatiikkaa Kemiössä

Kemiössä on ollut monia tärkeitä kirkonmiehiä, joista ehkä merkittävin oli Fredrik Gabriel Hedberg, pietistisen herännäisyyden, evankelisuuden suunnan isäksi kutsuttu merkkimies. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän vietti Kemiön kirkkoherrana. Suurin kiihko oli jo asettunut ja hänestä on paljon hyviä muistoja paikkakunnalla.

Kuitenkin eräs kirkkoherroista ottaa johtopaikan, mitä tulee mediaseksikkyyteen. Hän on Henrik Florin, professorin ja kielitieteilijän, entisen Kemiön kirkkoherran poika, joka itsekin oli lahjakas ja oppinut.

Hän osallistui intohimodraamaan, johon liittyi petoksia ja jopa murhia. Toinen osapuoli oli Christina Pratana, kruununvoudin vaimo ja piispa Isak Rothoviuksen tyttären tytär. Parhaita mahdollisia sukuja parhaine kasvatuksineen. Tästä on Kemiönsaari koettanut lyödä mynttiä ja ehkä onnistunutkin. Kirkkoherra ja kruununvoudin vaimo sekä tätä avustanut sukulaispoika mestattiin, kirkkoherra Turussa ja Christina Kemiön kirkolla. Hän ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään.

Jo huomenna aion kirjastosta lainata aiheesta kertovan kirjan Himlens vrede, jonka on kirjoittanut Ann Gerd Steinby.

Vähän myöhemmin Ison vihan jälkeen, minun esi-isäni tuomittiin kuolemaan kirkonkalleuksien hävittämisestä kortilla Ruotsissa sotaa paossa ollessaan, mutta meille jälkeen tuleville onneksi tai epäonneksi armahdettiin.

Katsoin saamaani kuvateosta Sagalund Min kostsamma leksak, joka on erikoisen hieno. Se esittelee monipuolisesti museon perustajaa Nils Oskar Janssonia ja hänen työtoveriaan Adèle Wemania, museon kokoelmia ja historiaa, jossa leikki ja draama ovat olleet tärkeällä sijalla ainakin viimeiset vuosikymmenet, ihan perustajiensa hengessä, mikä johtunee nykyisen johtajan vaikutuksesta, hänet palkittiinkin työstään äskettäin Svenska Kulturfondetin palkinnolla, luin paikallislehdestä. Siinä on paljon tuttua, koska pyörin museolla jaloissa vuoden ajan ja tarkoitus olisi mennä tekemään sitä lisää.

Museorakennusten hämärässä ei vanhoihin esineisiin tule kiinnittäneeksi samanlaista huomiota kuin juhlakirjaa varten otetuissa valokuvissa. Voi melkein sanoa, että valokuvista saa paremman käsityksen kuin luonnossa. Kirjaa varten on tietysti kaivettu esiin ja aseteltu kauniisti hienoimmat esineetkin ja kohdeltu niitä niille kuuluvalla arvolla. Valokuvaajista toinen onkin vähän tuttu ja tiedän molempien töitä ja kirjoja. Kirjassa on paljon sellaista, mikä on tapahtunut ennen minun tuloani, kuten esim. purjealus Eugenian rakennushistoria. Laivalla olen kyllä ollut kyydissä.

Todellisuus on joskus tietysti arkipäiväisempi, joskus paljon dramaattisempi ja syvällisempi, mitä juhlakirjoissa kirjoitetaan. Minä olisin korostanut niitä piirteitä, joita Kring Sagalund -kirjan tekijäkin ja joita yritin nostaa esiin omassa kirjoituksessani opettajatoverusten elämästä. Siinä historian loisteessa myös nykyisin elävien ihmisten on elettävä omaa elämäänsä, josta ei tragedioita puutu. Katsopa omaa elämääsi esimerkiksi, tai minä omaani tai kenen tahansa elämää. Tuo kirja sijoittui ilmestymisvuotenaan Suomen kauneimpien kirjojen kilpailun kärkijoukkoon. Museo vietti silloin, vuonna 2000, satavuotisjuhliaan.