Työläiseksi?

Kohta lukijat saavat kiusakseen adsense- mainoksia. Haluan kokeilla sitä. Saahan sen pois, jos se häiritsee liikaa. Enpä usko, että siitä kovin monta dollaria tuleekaan.

Mol:n sivulla kerrottiin, että kylän lukkotehdas hakee sesonkityöläisiä. Lähetin kirjeen ja heidän asiansa on sitten, ottavatko he ikääntyneitä. Ennakkoluuloja on, mutta olen ollut havaitsevinani olevani yleensä vähintään yhtä ahkera kuin nuoremmatkin missä tahansa. Mediassa kerrotaan, että työttömät ja vanhemmat alkavat yhä suuremmassa määrin kelvata. Tässä olisi se etu, että työmatka olisi lyhyt, ei tarvitsi muuttaa.

Olisi myös mukava tutustua tehdastyöhön ja kokoonpanoon, ainahan muutaman kuukauden sitä jaksaa, vaikka se olisikin kovin tylsää. Olen kyllä tehnyt fyysistä työtä.

Leikkausarpi yhä tuntuu ja on erilainen, mutta sen kanssa jo pärjää. Mahaan laitetun verkon ympärille kasvaa vähitellen lihaskudosta, viisi kuukautta vanha jälki on jo ihan hyvä vasemmalla puolella. Jos joudun kylätappeluun puukkojen kanssa ja joku yrittää puukottaa mahaan, hän saattaa kokea yllätyksen, kun titaaniverkko on tiellä.Ehkä pitää hankkia kaksiteholasit, jos ne ottavat työhön. Onhan niitä muitakin vikoja, mutta niiden kanssa pärjännee.

Luin ensimmäisen Torgny Lindgren kirjan Ormens väg på hälleberget. Kirjailija ja teoksen aihepiiri on Länsi-Pohjasta. Ihastuttavaa oli tavata vanhoja sanoja, joita harvemmin rikssvenskassa tapaa. Kirja on muistaakseni filmattukin. Se on kovasti raamatullinen kertomus 1800-luvulta. Jatkan heti toisella Lindgrenillä.

Luin myös Paavo Haavikon Vuosien aurinkoiset varjot. Tätä oli helpompi lukea kuin Haavikkoa yleensä. En voi oikeastaan kehua sitä tehneeni, vaikka olen urheasti yrittänytkin. Oikein kiinnostava ja persoonallinen elämänkerta varsinkin kun se kertoo hänen ensimmäisestä vaimostaan Marja-Liisa Vartiosta, jonka kirjoja luin paremmalla menestyksellä aikaisemmin ja pidin kovasti.

Minulla oli käsitys, että Vartio kuoli auton alle jäätyään. Se on ollut jonkinlainen ajatuskonstruktio. Hän on ollut psyykkisesti herkkä ja käyttänyt paljon lääkkeitä ja kuoli saatuaan kohtauksen, kun oli uinut kylmässä vedessä. Kiinnostavaa oli myös ote Vartion tuttavuudesta Sylvi Kekkoseen. Yksi muistiinmerkintä kertoi Nootin jälkeisestä ajasta, jossa Vartio epäili, että Sylvi halusi jotenkin saattaa sanansaattajan kautta tietoon, että noottia ei ollut tilattu, vaikka puhuikin itsensä vähän pussiin.

Ehkäpä nyt kypsässä iässä ja levottomuuden vähennyttyä pystyisin lukemaan Haavikon proosaakin varsinkin, kun kirjassa oli hieman osviittoja sen ymmärtämiseksi. Minulla on sellainen tavalliselle kansalle ominainen käsitys, että Haavikko kirjoitti tahallaan vaikeaselkoisesti ja loi sillä maineensa modernistina aivan kuten kuvataiteilijakin yrittää keksiä originaliteettiä päästäkseen pinnalle. Hän tosin väittää kirjoittaneensa vain asioista niinkuin ne ovat ilman mitään symboliikkaa. Haavikko valittaa aina, ettei kirjoittaminen ole koskaan rahallisesti kannattanut. Kiinteistökaupat sen sijaan paremminkin. Tässä kirjassa ei vielä päästä aikaan Otavan kirjallisena johtajana.

Haavikon kuvaus pikkuporvari-lapsuudestaan on myös mielenkiintoinen vaikken jaksanut selvittää toisiinsa kietoutuneita sukulaisuussuhteita.

Olen myös aloittanut Tove Janssonin elämänkertaa, Boel Westin, Tove Jansson Ord, bild, liv.