Patoja ja blogeja

Etelä-Suomessa näyttää olevan aurinkoinen sää. Aurinko lämmitti lenkillä käydessäni, kauppias kertoi, että kylmempää on odotettavissa. Lenkillä tulee usein vastaan roteva, sauvakävelevä naisihminen. Tervehdin häntä aluksi, mutta koska vastaus tuli niin väkinäisesti, lopetin. On oikeastaan keljua tulla vastaan ja olla kuin ei näkisikään. Maalla pitäisi olla välitön ja sanoa ainakin jotain säästä, talvesta jota ei tullut jne.

Mietin itseäni, kun katselin mol:n sivuilta paikkoja. Kaikki ovat niin pirun päteviä ja eteviä, minun piti jäädä diletantiksi, vaikka kykyjä olisi. Haen kaiken aikaa jotakin kuitenkin. Blogeissa sentään, vaikka sielläkin varmaan on päteviä ammattilaisia, ihmiset voivat olla nimettöminä epävarmoja ja epäonnistuneita. Turha enää kuusikymppisenä on katua, vaikka olisi pitänyt satsata insinööritieteisiin, lukea kiltisti läksynsä, mutta kun yhteiskunta, kulttuuri ja kirjallisuus kiinnosti, jäin haahuilijaksi.

Näitä haahuilijoita, uskon silti maailman olevan täynnä. On kapasiteettia moneen lähtöön ja on selkäreppuna Neuvosto-Suomen perintö. Amerikassa ihmiset aloittavat alusta, perustavat omia yrityksiä, mutta meillä se on vaikeaa ja vierasta. Tytärkin jäi samanlaiseksi kuin isänsä, mutta hän haaveilee oman yrityksen aloittamisesta, alkaa käydä kurssilla. Hänellä on ollut monia ideoita ja tällä nykyisellä voisi ihan hyvin olla toteuttamismahdollisuuksia. Mutta perhe-elämä ja leipätyön tuoma turvallisuus estävät. Jos olisi pakko, yrittäisin itsekin jotakin, mutta kun näinkin pärjää. Valtion säätämä turvaverkko pitää hengissä eikä maalla asuessa leipä ole edes erityisen kapea.

Lähes neljäkymmentä vuotta uskollisesti palvellut sähkögrilli sanoi, ehkä toimintasopimuksen irti. Siellä parvekkeella oli grillaantumassa kananpoika, joka piti siirtää kesken kaiken Sarpanevan pataan, joka saa nyt tehdä ensimmäisen ruokansa. Näyttää toimivan hyvin, broileri sopi hyvin. Nämä padat maksavat nyt uutena halvimmillaan nyt 130 €, mutta en tykkää emalipinnasta, enkä ostaisi sellaista. Tosin tuo on isompi kuin omani.

Blogeista puheen ollen: Olin yhden talvikauden kansanvalistuseuran kirjekurssilla ja minusta ihan tuntuu, että kurssin opettajakin bloggaa, on tehnyt sitä suurin piirtein yhtä kauan kuin minä. Hän on yllättävän nuoren pojan näköinen. Kurssilla hän jäi vähän persoonattomaksi. Kurssilaisissa oli enemmän lihaa ja verta, koska saimme lukea toistemme tuotoksia. Olen lähes unohtanut kurssitoverit, jäi vain hyvä muisto. Osa varmaankin on pitänyt yhteyttä keskenään.

Luulisi, että näillä korkeatasoisilla bloggaajilla olisi enemmän lukijoita blogilistalla, kontaktiverkkoa on vaikka millä mitalla, mutta näyttää, että kukaan ei oo mittään, -mikä sinänsä on ihan hyvä asia.

Otan tähän ihan muutaman, suosikkilistalla vasta päivittyneen blogin osoitteen:

Sut olisi pitänyt huostaanottaa Vaikka kyseessä ei olekaan varsin kypsään ikään ehtinyt muistelija, minusta tässä on valloittavalla tavalla kerrottu maalaispojan lapsuudenmuistoja.

Iranoia Kurkistus tuohon mystiseen "pahan valtakuntaan", jossa ihmiset kaipaavat päästä eroon mustien kaapujen vallasta.

Koivuharju Asiantunteva, pitkän linjan vihreä, jonka muistan kirjoitteneenkin minulle bloggaja-urani alussa. Tämä on kai sama henkilö.

Kuntogurulla näyttää olevan useita sivuja netissä.

Jokapäiväinen paahtoleipä on keskittynyt hihhuliuden vastustamiseen. Hyviä linkkejä sivupalkissa.

Kalastajan vaimo kertoo mukavasti elostaan Norjassa.

Tämä kirjailija puhui radiossa, kuinka kemijärviläisillä paperin keittäjillä eivät välttämättä ole asiat hirveän huonosti. Ansiosidonnaiset pyörivät ainakin pari vuotta, valtiovalta on luvannut auttaa. Muualla Lapissa ja Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat jo pitkään olleet pulassa, mutta eivät samalla lailla median huomion keskipisteessä.

Aikakauden ytimen hilseen alta (ktso kuva) tulee teräviä huomioita tästä ajasta. Vinjettikuva, joka muistuttaa mädäntynyttä korvaa, on äglöttävä.

Nuori yhteiskuntatieteilijä kirjoittaa selkeästi ja asiallisesti. Sivulla on myös hyviä linkkejä